On se niin vaikeeta

Aamulla heti kärkeen aikataulut heitti häränpyllyä, kun painin herätyskellon kanssa puolitunta ennen kuin pääsin ylös ja valmistautumaan töihin. Mainiot puurot mahaan ja eikun pirteänä töihin. (Tällä hetkellä käyn vaan kerran viikossa duunissa kun koulujutut tahtoo viedä muun ajan.)

Eipä siinä, juosten junalle (mulla on paha tapa juosta ainakin muutama askel joka matkalla, oli oikeasti kiire tai ei), pari minuuttia Malmille, jossa tarkoitus vaihtaa bussiin. Näin juuri kuinka edellinen bussi vilahti ohi, mutta ei hätää onneksi noita menee noin 7 minuutin välein. Ei paha. Vihdoin bussi saapuu kohdalle ja kaivan lompakon/matkakortin esiin. Ensin rauhassa: Hmm.. Kyllä sen täällä jossain pitäisi olla. Sitten puolipaniikissa: Missä se on?! Ja lopulta alistuneesti: Niinpä tietenkin.

Ja eikun soittoa pomolle, että taidankin tulla joku toinen päivä, ja nokka kohti kotia. Tänään opiskellaan lujasti.