Kiirettä, adressia ja nälkäpalkalla työskentelyä

Mitä kaikkea onkaan maailmassa taas ehtinyt tapahtua sinä aikana ku oon kykkinyt labran perukoilla kasvattelemassa bakteeriviljelmiä tai juoksemassa reikäpallon perässä! [Varoitus: seuraava aihe voi tuntua joistakin lukijoista tylsältä, mutta minkäs teet]

Itseä ehdottomasti kiinnostavin asia on ollut Salibandyliigan kuuma sääntöjupakka. Liigaseurojen "rahamiehet" (ihan kuin salibandyssä hirveät rahat liikkuisivat) ja osa liiton miehistä onnistui jotenkin ennen kesää pitämässään kokouksessa ottamaan liigaan jälleen käyttöön pari vuotta sitten testatun, ja lajin kannalta erittäin huonoksi havaitun, vaihtoaitiosäännön, jossa joukkueet eivät vaihtaisi toisessa erässä vaihtoaitioita vaikka kentällä puolia vaihdetaankin. Tämä johti pari vuotta sitten (ja tämänkin vuoden liigakauden alustavissa harjoituspeleissä) pelin luonteen merkittävään muuttumiseen toisessa erässä, kun mm. puolustajat joutuivat vetämään kolmen minuutin vaihtoja kun ei millään voinut lähteä juoksemaan toiselle puolelle kenttää omaan vaihtoaitioon saakka kun vastustaja hyökkäsi. Toiseksi, kun puolustajat pääsivät vihdoin vaihtamaan kesken pelin lennosta, niin yhtäkkiä sitä olikin aivan yksin vastustajan kenttäpuoliskolla ja yksi syöttö omilta (tai vastustajilta kuten tässä yksi peli sattui käymään) ja puolustaja on yksin läpi. Ei varsinaisesti mikään normaalein tilanne puukäsipakeille, vaikka monipuoliset tilanteet ovatkin mielestäni pelin suola.

No, eräät pelaajat laittoivat sitten adressin nettiin Avokatsomon sivuille, jotta tämä typerä sääntö saataisiin nopeasti pois ennen liigan alkua, ja parissa päivässä noin 150 liigapelaajaa/valmentajaa olivatkin adressin käyneet allenäpyttelemässä. Muutenkin valmentajat antoivat suoraa palautetta liittoon, kaikki sääntöä vastustavia kuulemani mukaan. Niinhän siinä sitten kävi, että "sääntöuudistus" peruttiin ja maapallo alkoi taas pyöriä auringon ympäri oltuaan hetken jollain aivan toisella kiertoradalla.


Toinen pakollinen asia josta täytyy vaahdota on tietenkin jälleen kerran frisbeegolf. Hyvällä aikataulujen suunnittelulla sain järjestettyä ittelleni hieman aikaa parina päivänä Meilahden kentän kiertämiseen. Lajin harjoittelu on siis omalta osalta hyvinkin alussa, mutta hyviä suorituksia tulee aina silloin tällöin ittellekin aivan yllätyksenä. Torstaina kierroksella onnistuin näet heittämään kaks birdietä ei käytännössä Meilahdessa kaikkien väylien ollessa par 3:ia, heitin kahdella heitolla koriin. Se on kyllä uskomatoman hyvä fiilis joka sellaisesta kumpuaa. Se vaan täyttää ihan kokonaan sisältä. Aah, nyt alkoi taas himottaa pelaamaan lähteminen, harmi ettei tänään ehdi!

Labratöiden, treenien, pelien ja kodin välillä reissaaminen on tuonu mukanaan taas näin syksyllä paljon julkisissa kulkuvälineissä istumista. Ajan pyörä -kirjasarjassa oon päässy siihen valitettavaan vaiheeseen ettei kirjastosta enää löydy seuraavaa nidettä. Pitänee siis odotella. Tilalle kaivoin kuitenkin isän ja äidin ulkovarastosta hätävaraksi Barbara Ehrenreichin Nälkäpalkalla -kirjan(tai Nickel and Dimed kuten se kuuluu englanniks). Siis aivan mahtava! Tiukka aihe, mutta kuitenkin sitä jotenkin pystyy vaan koko ajan hymyilemään. Kirjoittajalla on homma hanskassa. Suosittelen jokaiselle varauksetta.