sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Kosto elää

Kyllä se darude vaan tuli taas vetämään riehakkaan kotikeikan tänne. Aika lyhyt setti kuitenkin, oon jo nyt aika voimissani. Ilmeisesti en sitä aivan yöllä ollut, jos tekstistä pitäis jotain päätellä.

Mutta nyt jos menisi oikeasti tähän kuluneeseen kuukauteen, niin voisi saada päivän hyvän teon hoidettua.
Mut on pitäny poissa netistä lähinnä kolme viikkoa sitten aloitettu kesätyö eräässä suuressa kemian alan yrityksessä. Nimeä en viitti mainita, koska mä olin ainoa jonka ne otti sinne kesätöihin enkä haluais, että ketään sieltä harhautuu tänne sivuille googlen kautta... Mutta siis oikein mukavia työkavereita ja kehittävää hommaa tehtävänä. Teen ensimmäistä kertaa "oikeita" kemistin juttuja, enemmän tuollaista teoreettista tarkastelua ja päättelyä.

Työmatka on kuitenkin tiukka 25km, joten ihan hetkessä sitä ei taiteta. Ekat kaks viikkoa kuljin julkisilla, nyt menneen viikon pyörällä. Se on sellainen 1h 5min. per siivu. Että ihan mukava treeni. Siihen vielä päälle illalla aina oikeat treenit, ja aamulla herätys lähes aina 05.45, niin alkaa pikku hiljaa valottumaan miksi en oo ihan kauheasti pyöriny netissä muuten kuin lukemassa sähköpostit. Työaikana en halua alkaa kirjoittelemaan, ois hölmöä mokata hieno duunipaikka jonkin tyhmän jutun kuten lorvimisen vuoksi.

Opiskelujenkin puolesta kuuluu erittäin hyvää, sain suoritettua ennalta-ajateltuna ehkä sen pahimman mahdollisen kompastuskiven eli biokemian lopputentin ykkösellä. Vaikka arvosana ei ollut yhtään sen kummoisempi, niin eipä mua ihan hirveesti jaksa kyllä kiinnostaa, sillä toi tarkoittaa sitä, että sivuaine on paketissa. Syksyllä voi sitten uusia jos motivaatiota riittää.

Pelijutuista en oo tainnu tänne hirveästi kirjoitella aiemmin, mutta sen verran voin sanoa, että treeni- ja pelimatka kotihallille putosi pyörällä kuljettuna noin viiteen minuuttiin ja kävelläkin sinne voi mainiosti, joten asiat ei voisi olla paremmin. Odotan innolla syksyllä alkavaa salibandyliigakautta ja sitä varten sitä nyt puurrettaan kesällä oikein kunnolla.

Olo on ehkä hieman samanlainen kuin herralla nimeltä Teemu Selänne, jonka pari viimeistä pelivuotta on olleet vanhallakin iällä uskomattoman hienoja. Ja nyt kruunuksi tuli Stanley Cup. Onneksi olkoon Teukka! Oon pirun tyytyväinen.