Volumen ocho

Ei silloin lauantaina tullutkaan niin kiire ku pelkäsin. Kello oli herättämässä jo joskus klo9.00 ja lähteä pitikin kotoa vasta joskus klo13.00 aikoihin. Tulikin torkutettua vähän turhaan n.klo9-11 ku pelkäsin ettei saa enää nukahtaa ilman herätystä ettei nuku pommiin.

Mitähän häistä vois sanoa... No, en oo koskaan ollu vielä huonoissa häissä eikä nää ollu poikkeus. Morsiain oli kaunis ja mies komea, molemmat tosi mukavia tyyppejä. Paikalla oli paljon tuttuja, ruoka todella hyvää jälleen kerran eikä juoma loppunut kesken. Vessoihin oli vielä varmistukseksi sijoitettu naisille Baileys-pullo ja miehille viskiä + pinkka shottilaseja. Käyttöohjetta ei ollut eikä tarvittukaan. Kyllä sitä Suomessa ollaan kovin fiksuja ja lasketaan yksi + yksi yhteen tällaisissa asioissa, mutta muuten hieman valikoiden.

Sunnuntai olikin sitten palautumispäivä. Vaikka kankkusta ei pahemmin ollutkaan (kovasta yrityksestä huolimatta ;) oli silti aikamoinen väsymys vielä päällä. Rankka työviikko ja tuplaviikonloppu jätti jälkensä. Silti jostain löytyi voimia lähteä vielä illaksi Lintsille. Jonoja ei ollut yhtään ja laitteisiin pääsi suoraan jos ei kieputtimet olleet juuri käynnissä. Parhaat naurut sai aikaan jo toista vuotta peräkkäin joku sellainen lasten laite, joka oli vähän kuin miniatyyri Raketti. Mutta paljon parempi! Vatsanpohjassa kutitti koko ajan eikä voinut kuin nauraa koko setin ajan. Nauratti siinä hiukan myös laitetta valvottanutta tyttöä, kun kyydissä ei ollut yhtään lasta, mutta kylläkin neljä "aikuista". Vastapainoksi tuli kyllä tämän jälkeen mentyä vieressä sijainneeseen Kieppiin, joka oli juuri niin ikävä kuin muistikin. Pakko oli silti väkisin mennä. Parin ensimmäisen sekunnin jälkeen menosta ei enää nauttinut ja piti yrittää vaan kestää loppuun asti. Ruokasaldoksi jäi kermahillovohveli + limu, ranskalaiset ja hattara. Hattara kuuluu Lintsillä käyntiin yhtä tiukasti kuin Lintsillä käynti kesään.