Jäynää

Jäin tänään iltatöihin, että saisin taas vähän lisää duunitunteja reppuun. Iltatyöt on käytännössä erään puhelin/nettioperaattorin asiakastyytyväisyyskyselyjä. No, listalla pisti sit kaverin nimi silmään kuin kossupullo AA-kokouksen ringin keskellä. Päätin, että nyt on aika viimeistään ottaa käyttöön oma piilohenkilöllisyys eli Marko Mäkinen XXXXXX:sta iltaa!

Vähän jouduin psyykkaamaan itteäni ennen puhelua ja sit ei muuta ku soittamaan. Mäkisen Marko meni tyylipuhtaasti läpi, ei tarttenu edes stressata. Keskustelu oli ehkä yllättävänkin asiallinen, oisin odottanu hieman räväkämpää kielenkäyttöä näet. Ei siinä mitään, kaveri tietenkin hieman oli päreissään pitkistä puhelinjonoista (ketäpä meistä ei olisi), mut muuten oli itse asiassa kaikki sujunu tosi hyvin. Sinänsä harmi, koska osalla haastatelluilla on hommat menny päin seiniä, ois ollu hieman enemmän hupia.

Esimerkkinä käyköön eräs nainen, 60+, joilla huoltohenkilöt olivat kerrostalossa yhdistäneet puhelinpiuhat ristiin yläkerran naapurin kanssa. Yläkerrassa asui kuulemma kaiken lisäksi joku "vanha nainen" joten tuskin oli mistään alle 70v. ihmisestä kyse. Eikä voinut sen takia myöskään vetää vain piuhaa seinästä, koska vanhuksen läheiset olisivat joutuneet hätäilemään turhaan. Kesken keskustelumme haastateltavan lankapuhelin soi taustalla. Pyytää mua odottamaan aivan hetkisen. Toisen keskustelun kuulee selvästi läpi:

"Jaatinen. Ai Lehtoselleko yrititte? No niin minä vähän arvelinkin. Hänet tavoittaa toisesta numerosta, voin kyllä antaa sen teille. No...en nyt millään jaksaisi selittää... Onko teillä nyt siinä kynä ja paperia? Eli numero on 09-xxxxxx. (Ja tämähän oli siis oikeasti Jaatisen oma puhelinnumero) Saitteko ylös? No hyvä, eipä kestä."

"Niin siis mihinkäs me oikein jäimmekään?"

Mummeli oli kaiken lisäksi ollut ennen puhelinvaihteessa töissä, joten homma oli tuttua. Kuinka ironista. Propsit!