Launching the week & anxiety

Aamulla oli kyllä pahin väsymys pitkään aikaan. Oli itsestäänselvyys että herätyskelloa pitäisi siirtää eteenpäin, jotta saisi vielä nukkua. Torkutus ei tulisi tänään kyseeseen. Kysymys kuului ennemminkin siirränkö aikahaarukassa "0-60min" vai siirrynkö suoraan "poissa töistä" -moodiin. No, se puolituntia sai kuitenkin riittää, tsemppasin itteni näet ylös ajatuksella, että kaikki raha on tervetullutta kun on tässä alkanut kämpänostoasiat pyörimään suunnitelmissa.

Sääkään ei hirveästi piristänyt, ulkona kun sattui kaatumaan päälle tuollainen tiivis ja tukahduttava harmaa pilviverho. Perhana et ois makeeta olla nyt pilvien yläpuolella. Täysin kirkkaan sininen taivas ja aurinko. Joskus huonon sään jatkuessa on vaikea muistaa, että se aurinko paistaa kyllä koko ajan ja ettei se ole minnekään kadonnut, vaikka se ei tänne telluksen pinnalle näkyiskään. Hiipii pelko et mitä jos se ei enää palaakaan.

Muita ahdistuksen kohteita on mm. banaanit. Ne on todella pahoja. Pelkkä ajatuskin siitä kuinka ne on koostumukseltaan sellaisia kypsän löysiä...Hyi helvetti. Tulee aivan kylmät väreet.
Ja nuorempana oli kanssa Seston muovikassit. Ne oli jotenkin sellaista materiaalia, että ne tuotti kylmiä väreitä. Enkä mä ollut itse asiassa ainoa joka niin ajatteli. Ne oli jotenkin sellaisia vähän karheampia kuin nykyiset muovikassit, onneks niihin ei enää törmää.