Sade - mikä ihana tekosyy

Eilen tuli katottua Amistadin tarina uudestaan ekaa kertaa leffateatterissa kattomisen jälkeen. Ekalla kerralla olin aika liekeissä leffasta, kun taas leffaseura paljasti elokuvan jälkeen että oli ollut moneen otteeseen lähellä nukahtamista eikä ollut pitänyt leffasta. Ymmärsin toki henkilöä silloin, koska leffa oli kohtuullisen rauhallinen vaikkakin kovan tunnelatauksen sisältävä.

Eilisen katsomiskerran jälkeen ei voi kuin harmitella henkilöitä jotka eivät leffasta pysty nauttimaan, musta se oli jälleen kerran vaikuttava ja koskettava. Onko aihe suomalaisille nykynuorille liian kaukainen hyvinvoinnista johtuen? Vaikeeta sanoa.
Nukkumaan pääsi kuitenkin vasta kahen aikoihin.

Aamulla oli tarkoitus lähteä poimimaan mansikoita, mutta sateen ropina seiskan aikaan ikkunoissa sai jäämään omaan lämpimään sänkyyn. Kuinka helppoa onkaan lykätä suunnitelmia ku sataa.

Nyt on kuitenkin taas kiire sinne kaverin valmistujaisiin. Katotaan onko huomenna pahakin kankkunen. Sormet ristissä. ;)