Rankka työ vaatii rankat huvit

Biokemman labrassa ei rauhallista hetkeä näe, joten viikonloppunakin pitää viilettää, jotta maanantain tiukat aikataulut ei iskisi aivan puun takaa.

Perjantaina kiiruhdin töistä nopeasti treenipeliin, joka onnellisesti päättyi voittoomme. Oli siis hyvä fiilis viettää jengin saunailtaa ja lähteä kunnolla yöhön, vaikka yhteinen saunomisaika olikin aika rajallinen. En tykkää kiireestä noissa tilaisuuksissa.
No, lauantaiaamuna tunsi kyllä et ei ollu tullu mentyä nukkumaan heti Urheiluruudun jälkeen. Siinä sit keräili kamojaan jonkin aikaa olohuoneen sohvalla(noin neljään asti iltapäivällä), jonka jälkeen alkoikin kaukoputken suuntaaminen kohti kaverin illan tupareita.

Oli hauska nähdä kunnon rypäs hyviä ystäviä taas samalla kertaa eikä tylsää ollu kenelläkään. Jatkettiin tarkastamaan uusitun Hesarin tarjonta, mutta oli aika rauhallista väen puolesta. Se ei tosin meitä haitannut, olihan sitä sen verran laaja kaveriporukka kasassa.

Illan parhaat naurut sain, kun eräs kaveri oli vessassa toimittamassa tarpeitaan pisuaarin äärellä. Tulin takaa ihan nopeasti vaan kysymään vaan oliko kyseinen kaveri nähnyt erästä toista seurueemme jäsentä, mutta taisin kysyä jollain tavalla yllättävästi, koska kaveri sai hirveän sätkyn ja kaatui kovaa ja korkealta sivuttain(!) maahan vetäen mukanaan pari tyhjää lasia. Vieläkin on vaikea ymmärtää miten se kaatumistyyli oli mahdollinen. No, onneksi ei kuitenkaan käynyt kuinkaan.

Toisaalta kohtuullisen hauska tilanne oli myös kun yritin ihan vaan hassun päähänpiston takia katsoa saisinko otettua eräältä kaverilta kännykän kädestä sen huomaamatta, kun se puhui vieressään istuvan kaverin kanssa. Hyvin hiljalleen liikkuva käsi on aika huomaamaton, varsinkin kun ihmiset on ottanut muutaman kaljan. Otin ihan hiljaa puhelimesta kiinni, vedin hiljaa, mutta kaveri veti refleksinä puhelimen pois. Ei kuitenkaan edes tajunnut, että oli tehnyt niin, vaan laski kätensä ja siinä puhelimen takaisin noin sekunnin kuluttua. No, uusi yritys ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin mä vaan otin sen puhelimen sen kädestä ku se puhui kaverin kanssa. Ei huomannut yhtään mitään. Saatiin parin kaverikatsojan kanssa aika hyvät naurut.

Ajattelin katsoa milloin kaveri huomaa puhelimensa hävinneen kädestä, ja laitoin sen vähäks aikaa taskuun, mutta eihän se mitään huomannut. Kaiken huipuksi juttu aivan unohtui ja havahduin vasta sunnuntaiaamuna siihen et mulla on vieläkin kaverin puhelin. Onneks henkilö tajus sitten soittaa jossain vaiheessa siihen ettei sen tarttenut huolestua enempää.

Mutta mutta, ken puheessaan sammaltaa, se teoissaan kommeltaa.