Kuinkas ollakaan

Ei olisi pitäny avata suutani siitä lasisesta cokis-pullosta. Hieman sen jälkeen kun olin lähteny kohti keskustaa toinen asukki saapui kotiin ja äkkäsi tietenkin heti kylmän limupullon jääkaapista. Ja tietenkin oli kysymys aivan elämästä ja kuolemasta. Tai arkisemmin rivien välistä luettuna, että asiasta syntyy paha riita jos toinen ei pulloa saa juoda sieltä pois. Lupasi käydä aamusta ostamassa lisää cokista kaupasta. Ei suostunut diiliin, että lupaisi hankkia tilalle täysin samanlaisen pullon. (Läheisestä pizzeriasta ainakin saisi ostettua, koska sieltä omani alun perin sainkin. Mutta monelta aukeaisi?)
En suostunut. Toisessa päässä tuli mökötys-suutahdus. "Pidä tunkkis!" taisi olla viimeiset sanat ennen puhelun lopettamista.
No, arvata tietenkin saattoi, että mullekin tuli asiasta paska fiilis, joten soitin perään et juo pois jos tekee niin paljon mieli. Ei kuulemma enää kelvannut. Painotin että joisi nyt vaan. Ei sanonut juuta eikä jaata, mutta ainakin tilanne rauhoittui.

Lienee turhaa mainita ettei aamulla herättyäni kaapista löytynyt colaa. Puhumattakaan nyt mun kylmästä, taivaallisesta, lasisesta old school Coca-Colastani.