Peruspäivä jälleen kerran

Varoitus! Avautumista laboratorioasioista, nyt tulee tylsää tekstiä. Tällä hetkellä mun peruspäiväni(tai oikestaan "intensiivinen" päiväni) labrassa kuulostaa suunnilleen tältä:

Tuun aamulla paikan päälle ysin kieppeillä. Alkaa hermoja raastava lorvailujakso. Punnitsen erilaisia lähtöaineita puolen tunnin välein ja odottelen niiden kuivumista, jotta pääsisin suorittamaan varsinaisia reaktioita niiden kanssa. Tätä jatkuu jonnekin reiluun klo12 saakka. (Tätä ennen lähtöainetta ollaan voitu kuivattaa jo useamman päivän ajan, jonka aikana ei voi tehdä käytännössä mitään muuta kuin lorvia netissä. Voin kertoa, että minuutit kuluu todella hitaasti.) Sitten kun tällainen lähtöaine jota tarvitsen työhön on vihdoin ja viimein saavuttanut vakiopainon (eli kaikki ei-haluttu liuotin/vesi, riippuen tapauksesta, on haihtunut pois), niin päästään vasta kunnolla työskentelemään. Tai niin mä aina hyväuskoisena maalailen ittelleni. Punnitsen johonkin reaktioastiaan ennaltalasketut määrät tätä lähtöainetta, liuotin ja kaiken maailman muut mössöt siellä on jo, lukuun ottamatta initiaattoria, joka laittaa reaktioon vauhtia.

Oikeiden initiaattorimäärien punnitseminen vaan sattuu olemaan niin pirun nihkeetä, määrät kun on jotain parin milligramman luokkaa. On muuten aikamoista säätämistä, jotta sais juuri oikean määrän vaikka vaaka ois kuinka tarkka(tänään esim. punnituksessa 2,634 mg, saa heittää ehkä noin 0,005 mg). Varsinkin kun tuo initiaattori on siis jauhemaista ja, kuinkas muutenkaan, todella sähköistä tavaraa joka mielellään lentelee joka suuntaan - paitsi tietenkin sinne minne sen pitäisi.

No, sitten kun viimein oon saanu noi kaikki tarvittavat aineet sinne reaktioastiaan, niin pitää vielä johtaa suljettuun reaktioastiaan typpikaasua, koska ilman happi haittaisi polymerointireaktiota. Tää vie taas lähemmäs tunnin kaikkine säätöineen.

Kun loppujen lopuks päästään aloittamaan kahden tunnin pituista reaktiota, niin kello on jo yli kolme. Luvassa on vielä reaktion jälkeen kaiken maailman mukavaa pientä hommaa, jotta ei nyt sentään ihan liian helpolla pääsis. Lähtemään ehdin tänään taas vasta joskus lähempänä klo18. Ei muuten, mutta kun pitäis olla leffaseurana keskustassa klo18.15 alkavaan näytökseen, katselussa Jadesoturi.

Ei lyhyesti sanottuna: paljon pitkää, puuduttavaa odottelua, sitten kun on kiire niin on oikeasti kiire. Ja päivät venyy. Ja palkka ei juokse, koska kyseessä on opiskeluun liittyvä tutkimustyö.

No mutta, nyt alkaa olemaan taas puuduttavan pitkän odottelun jälkeen taas se aika jolloin pitää sykkiä. Mentävä siis on.