Nostalgiaa

Muistatteko vielä ne ajat kun oli hienoa pukeutua johonkin kammottavan isoon t-paitaan?! Tottakai muistatte. Kaikkihan sitä teki silloin.....vai tekikö..? (Tässä vaiheessa jotkut kyl ihmettelee et mistä toi oikein hourii...)

No, joka tapauksessa mun ehdoton lempipaitani oli Ranskasta ostettu hillitön xl-kokoinen musta t-paita jossa oli jotain puhveleita tai vastaavaa. Serkkupojalla oli musta paita jossa oli susia, ja toisella taas paita jossa komeili kotka sekä rekka. Kaikki oli ostettu muistaakseni samalta torimyyjältä aikoinaan. Me oltiin niin tyytyväisiä ku paidat roikkui jossain polvissa asti. Kirjaimellisesti.

Jälkeenpäin oon nähny muutamia kuvia noista lapsuudenajoista ja ne vetää kyl aina suun pakostikin virneeseen. Oltiinpa me ajan hermolla silloin. Mut miks ei tällä hetkellä lapsilla näe enää päällä mitään niin mautonta? Onks noi ajat kokeneet vanhemmat katellu kuvia ja päättäny et mun lapseni ei muuten toista vanhempansa "virheitä"? Koska lapset on kuitenkin nykypäivänä ihan yhtä raakoja toisiaan kohtaan ku silloinkin(ei silloinkaan annettu armoa jos jollain oli jotkut mukamas tyhmät vaatteet), joten ei sen siitä pitäis johtua. Vaikka onhan nykyään kaikki housujen roikotukset sun muut, mutta tuntuu et ne on jo tietyssä määrin vakiintunu niin paljon ettei ne oo vastaavanlainen ohimenevä muotitörkyjuttu.

Mä ainakin aion salaa manipuloida lapseni sitten myöhemmin käyttämään jotain tosi kauheeta vaatekappaletta, jotta aikuisetkin saa sitten hieman virnuilla... ;) Vaikka toisaalta musta tuntuu et lapset osaa hankkia itsekin ne vaatteet, enkä todennäköisesti edes ehdi tajuta sitä tai pitää enää hauskana. Sit vaan ihmettelen ittekseni et no pitääkää sitten noita vaikka en mä tota kyllä aivan ymmärrä.

"Ettekö haluais roikottaa housujanne vaikka?"
- Isä, hyi! Toi on niin 2000-luvun alkua! Sä oot vanha.