lauantaina, syyskuuta 24, 2005

Lauantaina klo05.52...

...mut herätti erään tutun koira, joka oli tän yön hoidossa täällä. "Se nukkuu yleensä noin kymmeneen, joten ei aamu-ulkoilun kanssa pitäis olla ongelmia." Just.

Alkoi täysin pimeän aikaan pienellä vinkumisella ja kurnutuksella(siltä se ainakin kuulosti), jonka se kuitenkin vähän ajan päästä lopetti. Aattelin aluks et sillä ei oo enää vettä jäljellä, joten kävin vaihtamassa raikkaat litkut kuppiin. Se rauhottui vähäks aikaa, mut klo8 oli sama rumba taas päällä. Koiruus oli käytetty illalla vasta noin klo23-00, joten äärimmäisen pahaa hätää ei sillä ei ois pitäny olla. Vähän vieras yöpaikka kai vaan pikkasen hermostutti sitä.

No, kävin sit kiertelemässä sen kanssa puolisen tuntia raikkaassa ilmassa kaikkien muiden lähistön asukkaiden vielä nukkuessa. (Koira- ja vauvaihmiset/töissä olleet, ihan turha sanoa et oltiinhan mekin pystyssä, tänään oli budjetoitu nukkumispäivä.) Sit ku saavuttiin kotiin, niin se söi ja sit pitikin jo leikkiä sen kanssa. Ei se sinänsä oo mitenkään rasittavaa, ei saa ymmärtää väärin. Mutta kaikki nä putkeen lauantaiaamuna ku sais kerrankin nukkua, niin...

Mutta minkäs teet, se on niin hellyyttävä. Ja kiltti. Koirat on mukavia. Harmi et oon vähän allerginen.