Kylläpä on mukavaa

Kylläpä oma blogi on mukava. Se sanonta: "Sen arvoa ei ymmärrä ennen kuin sen menettää", pitää aika hyvin paikkansa, mutta muotoilisin sen tässä tapauksessa ennemminkin muotoon: "Sen arvoa ei ymmärrä ennen kuin sen on menettänyt ja saanut takaisin." Koska enhän mä todellakaan ymmärtänyt blogin arvoa kun olin "menettänyt" sen, kun en kerran muistanu koko juttua ollenkaan. Että tää juttuhan oli oikeasti vaan pelkkää plussaa. Mä arvostan enemmän mahdollisuuttani kirjoittaa tänne ja...no....., ehkä tekin ootte ollu vaan onnellisia etten oo kirjoittanu. ;)

Mutta nyt joudun ikävä kyllä alkaa kirimään takaisin menetettyjä kirjoituspäiviä. Tää on meidän kaikkien yhteinen tappio, koska mulla ois paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin kirjoittaa tänne, mutta minkäs teet.

Aloitetaan vaikka siitä mitä mun pitäis tällä hetkellä raivoisasti tehdä. Eli lukea huomiseen tenttiin. On näet vielä aika paljon tekemistä näin vikanakin päivänä. Eilen oli kanssa tentti, sitä ennen piti pitää seminaari ja näiden jälkeen pitää vielä tehdä työselostuksia kahdeksan kappaletta periaatteessa ennen 21.päivää. Toivottavasti saan pari päivää lisäaikaa joulun lomiin saakka. Mutta joo, viimeiset kolmisen viikkoa on ollu ympärivuorokautista opiskelua lyhennetyillä yöunilla. Ja treenit ja pelitkin on pitäny mahduttaa jonnekin väliin. Että kyllä se opiskelu palkitsee. Tää elämänrytmi toisaalta selittää jo aika pitkälti miten oon voinu unohtaa blogini olemassaolon. Ei oo ollu montaakaan minuuttia luppoaikaa.

Millonkohan pumppu pettää. Pitänee tarkkailla pulssia. Jos en vaikka ehdi kaikessa kiireessä huomaamaan etten enää elä.