Surrealistinen hetki

Saippuakuplia leijailee ilmassa, hento tuuli riepottelee niitä. Katson ylös ja näen katoavan lyhyen hetken ajan kuinka iloa pursuava alle kouluikäinen pellavapäinen tyttö vetää päänsä nopeasti viereisen talon toisen kerroksen parvekkeen seinämän taakse. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa mykkäelokuvassa; en kuule mitään ääniä, en näe mitään muuta. Sitten soran rahina pyörän kumien alla palauttaa minut todellisuuteen.