Päivänäytös on parasta huumetta

Mun tekis tänään mieli mennä leffaan johonkin päivänäytökseen. Ei oo mitään hajua mitä siellä pyörii, mut se ei olekaan pääasia. Päivänäytökset tuntuu jotenkin sellaiselta kielletyltä hedelmältä. Ajan tuhlaukselta. Miks helvetissä ihminen istuis lähes tyhjässä salissa kattomassa jotain pätkää, ku ulkonakin on vielä valoisaa?!

Musta tuntuu et tähän tilanteeseen mua on ajanu osittain uusi puuha-aalto. Tai pikemminkin tää on sen komplementtitapaus. Ku oon tehny lähiaikoina niin paljon enemmän juttuja ulkona kuin muuten lähivuosina, niin nyt tekee mieli vähän tuhlata sellaista ulkonaoloaikaa. Ai että se maistuis makealta. Mmm...

Toki porukka varmaan käy päivänäytöksissä aina silloin tällöin, mut se lienee kuitenkin kohtuullisen rajattu joukko. Se päivänäytöksen viehätys pitää kokea, jotta sen tietäis. Ja sitten siitä ei enää saa tarpeekseen. Pitää vaan varoa ettei jää liian pahasti koukkuun, en viittis millään lähteä pyörävarkaisiin, jotta saisin maksettua törkeen hintasia leffalippuja ajalta joka on muutenkin jo tuhlattu. Toisaalta siinä sais kyllä ulkoiltua samalla...