Valitsemisen vaikeus

Laitan musaa soimaan koneelta, hyvä fiilis. Pitäis liittyä jossain lähitulevaisuudessa kavereiden porukkaan. Laitetaan toi vaikka tulemaan, ja sit vaikka kans toi, ja toi.... Soittolistalla on loppujen lopuks muutaman vajaa 100 biisiä. Miten ihmiset pystyy rankkaamaan biisejä ku on lähdössä jonnekin määräämättömän ajan päästä?! Tehtävä tuntuu mahdottomalta, kaikki parempaakin paremmat biisit pitäis kuunnella. Ja siltikin on pitäny rajata tosi rankalla kädellä. Ei tollainen 15 sekuntia/biisikään kuulosta yhtään kivalta.
Mutta niinku biisikin sanoo: "Always look at the bright side of life..." Ei sovi valittaa, mieluummin näin päin.

Onpa muuten mukavaa olla kännissä. Saa kai sen sanoa ihan suoraan, tää nyt ei liene kuitenkaan ihan mikään prime time -lähetys jokaiseen kotiin. Vaikka toisaalta arvostan absolutisteja (varmaan samalla tavalla ku pilven polttajat meitä ei-pössyttelijöitä), niin kyllä ihminen menettää paljon jos ei edes silloin tällöin ota kuppia.

Aamulla tuli siis muuten oltua kirpputorilla myyjän roolissa. Tarkoitus oli lähinnä päästä ylimääräisestä kamasta eroon(kenelle se ei yleensä oo? - tyhmä.), mut oli siellä arvotavaraakin. Ostajat teki kyllä hyviä löytöjä, suurin osa tavaroista lähti kyl asiakkaan kannalta todella hyvään hintaan. Salibandymailoja lähti kasa ennen kuin oltiin itse asiassa ehditty edes alkaa purkamaan kamoja pöydälle. Oli kyl mukavaa, pitänee ottaa uusiks jossain vaiheessa.

Ja sitten aiheen vaihto. Lz:n blogista bongasin Face Recognition -testin jota oli tietenkin pakko kokeilla. Tulokseksi napsahti Pierce Brosnanin ja Michael Vartanin sekoitus. En haluais mitenkään heittää lokaa kyseisen sivustoston niskaan, mutta ittelleni olis tullu lähinnä eka mieleen joku tällainen kaveri.