Lisää herkkua satunnaisblogeista

Tossa äsken aattelin taas katsastaa jotain satunnaista blogia, oli jälleen hyvä idea:

"Riesa
Last (and only) update Monday, February 23, 2004
.
.
.
"

Jes.

Onko niin että porukka oikeasti laittaa blogin pystyyn ja saa sinne sen yhden päivityksen eikä sit koskaan enää koskekaan asiaan - edes mielessään?

Mulla ittelläni suurin kynnys oli ainakin laittaa oma blogi pystyyn, sen jälkeen juttua kyllä alkoi tulemaan. Olin kuitenki jo pidemmän aikaa turhautunu ku luin muiden juttuja ja teki mieli sanoa oma mielipide asioihin, tosin ei kommentteihin vaan irrallisessa yhteydessä. Aloittaa täysin nollasta ja pohtia asioita. Vaikka aika päiväkirjatyyppisekshän tää on tosin menny. Aika muovaa.

Ok, monelle ihmiselle blogin sisältö on varmasti niin arka aihe, että jos ei tuu ihmisiä viihdyttäviä juttuja niin koetaan epäonnistuneensa. Lukijamäärät ennen kaikkea. Hinnalla millä hyvänsä.
Pelätään ehkä, että oma nimimerkkikin joutuu naurunalaiseksi. En tiiä.
Sinänsä hullunkurista, koska bloggaus on nimenomaan homma, jossa voit kirjoittaa millä nimimerkillä tahansa eikä kukaan tiiä ketä oot ellet sitä paljasta. Ellei kaveripiiri sitten oikeasti selaa blogeja ahkerasti ja tunnista jutuista tai kirjoitustyylistä.
Onks se sit niin, että sillä hetkellä kun luot nimimerkin niin siitä tulee sun nimesi ja siihen kohdistuva kritiikki (tai edes kritiikittä jääminen) on loukkaus sua itteäs kohtaan? Tai siis että on tilanteessa aivan kuin ihmiset näkis sun naaman vaikka ne näke vaan nimimerkin. Onko ihmiset niin herkkähipiäisiä?

Blogimaailmasta ja sen ympärillä pyörivistä ihmisistä pitäis ehdottomasti onnistua tekemään joku väitöskirja jostain psykoanalyyttisestä näkökulmasta. Sekä kirjoittajista että lukijoista. Motiiveista ja kaikesta siihen liittyvästä.
Niin, ja siis suomeksi, ulkomailta näitä varmaan jo löytyy. Vois ainakin kuvitella.