Särky ja valitus

Mikä kääntyilee, vääntyilee, pyörii tuskissaan, on aivan pihalla ja jonka poskessa näyttäisi olevan piilossa omena?
Kukkuu! No mähän se tietenkin olen.

Loppuyhteenveto reissusta saa odottaa seuraavaan kertaan ja tää postaus saa luvan olla valitusta tihkuva kirjoitus.

Aamulla oli viimeisen viisaudenhampaan poisto, ja kuinkas ollakaan se olikin se kivuliain kerta puudutuksesta huolimatta. Operaation jälkeen tuli paha olo ja alkoi huippaamaan aika perkeleesti vaikka aikaisemmilla kerroilla ei vastaavia oireita ollu ilmaantunu. Tuntui pahalta olla tuolissa jossain mukamas "rentoutusasennossa", eikä olo paljoa helpottanu vaikka pääsinkin lopulta tuolista liikkeelle. Ratikalla ja bussilla kotimatka tuntui kestävän kauemmin kuin Etelä-Amerikan reissu yhteensä, varsinkin kun jäähaude alkoi sulaa ja ärsyttävät vesitipat alkoi valumaan kättä pitkin hihoista sisään. Taskusta ei tietenkään löytyny paperia jolla kuivata. Sehän olisikin ollut aivan liian helppoa silloin.
Päätä huippasi ja matka oli yhtä usvaa, harmaata ja hämärää - kipua lukuun ottamatta.

Kotona parin tunnin unet onneks hieman auttoi, nyt oon edes sen verran voimissani et pääsin raahautumaan sohvalta koneelle saakka. Aamun jälkeen on tullu syötyä vain antibioottitabletti ja ehkä kolmetoista pisaraa vettä. Nyt alkaa kuitenkin himottaa ajatus pakastimesta löytyvästä vaniljajäätelöstä. Jos siitä vaikka rakentaisi pirtelön? Hmm.. Joo.

Päivä on ollu tylsä, vähän luin kirjaa, mut mikään asento ei tuntunut hyvältä. Selkää ja niskaa pakotti, väänsi sitten itteään sohvalla mihin asentoon tahansa. Ei ollu mitään leffoja katottavana eikä telkkarista vielä päivällä tullu varmastikaan mitään fiksua. En ees vaivautunu tarkistamaan.

Kitisee, kitisee. Yhy yhy yhy. Ja kaiken lisäks ei kivut oo kovinkaan pahoja. Varmasti monella on asiat paljon pahemmin. Vaikka en niin toivoiskaan. Ehkä tästä vielä noustaan.

Pitää laittaa optimismifiilistelymusaa soimaan. Siihen tarkoitukseen on kuin tehty mm. maailman kaikkien aikojen mahtavin biisi, Beatlesin Here comes the sun. Parhaiten natsaa vielä jos soittaa lp:ltä kunnon vanhan ajan levysoittimesta, antaa sellaisen vähän rahisevan äänen. Täydellistä. Paremman puutteessa kuitenkin nyt koneelta. Ja hymy nousee jälleen kasvoille. Tai ei nouse poskesta johtuen, mutta hymyilyttää kuitenkin.