Vielä Riosta

Onpahan taas pitäny ihan älytöntä kiirettä! Aamulla lähtee aikasin opiskelemaan ja ehkä hyvällä onnella pääsee käväisemään kotona joskus 17.30 aikoihin, nytkin oon vielä koululla. Ja kotoota taas usein treeneihin. Ei oo paljoakaan ehtiny koneella pyörähtämään, hyvä jos mailit on saanu luettua.

Mutta siis Riosta vielä juttua. Oltiin siellä siis neljä päivää ja vaikka kaupunki ois varmasti vaatinu huomattavasti enemmän meiän huomiota, niin mulle tollainen lyhyt pyrähdys kelpas ihan hyvin.

Ehdittiin käymään Cristo Redentorilla(olikohan se noin?) ja paikka oli kyl aika hulppea. Siis näkymiensä puolesta. Ympärillä levittäytyi Rio, ja sokeritoppavuori oli Botafogon satamarannan kanssa aivan paraatipaikalla. Näkihän sieltä Copacabanan ja Ipaneman talotkin, mutta rantoja ei ikävä kyllä sieltä nähny.
Ja olihan se patsaskin ihan hieno. Turistikojuista siellä ylhäällä löytyi sellaisia 20cm pienoismalleja, jotka maksoi noin 80-90 ränkylää(muistutukseksi et 1 euro = n.2,85 realia). Ei viittitty ostaa tuliaisiks kotiin ku meinattiin et hinnat oli niin japanilaisia varten. Jotka muuten hyöri siellä taas aivan innoissaan. Mitenkäs muutenkaan. Ei niitä pääse pakoon. (Paitsi siellä Ilha Grandella!)
Ja kyllähän me loppujen lopuks löydettiinkin aivan samaa luokkaa olevia eräänä iltana Copacabanan myyntikojuilta. Maksoi 15 ränkylää. Ostettiin kotijoukoille. Seli seli. Ja kotiin semmoinen pieni kans. ;)

Yllätyksenä tuli muuten et Ipaneman ranta on paljon arvostetumpi ku Copacabana(ainakin paikallisten mielestä), jossa liikkuu hieman arveluttavampaa sakkia. Varkauksiakin tapahtuu huomattavasti enemmän Copacabanalla.
Ei mitenkään tähän liittyen, mut käytiin sit Ipanemalla hieman loikoilemassa yhtenä päivänä ja testaamassa aaltoja. Sieltä löytyi jo 10m päästä rannasta sellaisia selkärangan naksauttajia. Hieman olin taas heiteltävänä. Ilma tosin muuttui aika nopeesti sen jälkeen ku sinne rannalla päästiin, joten visiitistä tuli suht lyhyt. Mutta hieno paikka.

Copacabanalla ei käyty päiväsaikaan kertaakaan, mutta yhtenä iltana kylläkin. Käytiin vähän pyörimässä ja kattelemassa paikallisia käsitöitä kojuista, ja olihan siellä vaikka mitä esillä. Seurattiin myös muutama minuutti vierestä ku paikalliset pojat pelas rannalla fudista, eikä voinu ku ihastella. Ei oo muuten yhtään ylihehkutusta et sieltä löytyy kovimmat pelaajat. Tai ainakin taitavimmat. Huh huh. Akrobatisia suorituksia näki viidessä minuutissa jo enemmän kuin Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Paikallinen oppaamme Robby käytti meiät kans jollain keskustan lähellä sijaitsevalla kauppa-alueella, jossa ei käy kuulemma kuin paikalliset. Oiskohan ollu nimeltään Saara. Vähän niinku Sahara. Pieni kaupunginosa joka tapauksessa, jonka kaduilla oli yksinkertaisesti vain vieri vieressä kauppa kaupan perään. Kapeat kadut ja hirveä vilinä. Naiskauneus osti itelleen neljät sandaalit, plus kolmet tuliaisiks. Maksoi kappaleelta yleensä alle 10 ränkylää. Että sellaista. Omasta kassista löytyi jälkeenpäin kengät, Flamengon rantapyyhe, joku vyön tynkä ja muutakin kai, en vaan nyt saa päähän et mitä. Niin ja Brasilian lippu tottakai. Pitäähän sitä jotenkin pystyä sit kotona fiilistelemään.

Alkaa taas tulla toi ilta vastaan ja vieläkin nyhvään täällä koululla. Pitäis varmaan lähteä tekemään jotain ruokaa. Treenivapaa ilta kun on, niin sellaiseenkin liikenee aikaa. Mitäköhän sitä oikeen tekis muuten..? No, ehkä vaan chillaan kotona ja katon Everwoodin ja Aliaksen. Pitkästä aikaa.

Ens kerralla laitan reissun lyhyesti (tai ainakin yritän) pakettiin, jotta pääsis taas muihin aiheisiin kiinni.