Lukijamäärät räjähdysmäisessä kasvussa

Nyt tulee postaus, jollainen lähes jokaisesta blogista varmastikin löytyy jossain vaiheessa elämänkaarta. Tai niin ainakin voisin kuvitella. Eli, lukeeko tätä kukaan?

Kun aloittelin tänne riipustamista, niin muutaman kerran jälkeen pohdin käykö kukaan lukemassa tätä palstaa. Vaikka joku edes vahingossa sattuisi eksymään tänne ja lukisi jonkun postauksen. Ja tottakai mä ittelleni uskottelin aluksi et kirjoittelen vain omaksi huvikseni, niinku periaatteessa tietenkin teenkin, mutta eihän se uhanalaisia eläimiä sukupuuttoon ajais, vaikka joku satunnainen silmäpari poikkeais tänne silloin tällöin. Tai vaikkapa useamminkin.

En missään nimessä lähteny tänne hakemaan kunniaa tai ylistystä(voiko sellaista edes saada bloggaamalla?), ja tajusin muutenkin ettei nuorella blogilla voi heti alkuun olla montaakaan lukijaa. Tai sitten pitäisi itseään mainostaa siellä sun täällä, eikä se oikein kuulu tähän juttuun. Pointti kun alun alkaenkin oli, että kirjoitan vain lukijoille, jotka tänne jostain vahingossa tupsahtavat. Kavereille ei kerrota.

Ei sinänsä et mä täällä pahemmin puhuisin paskaa ihmisten selän takana (en oo muuten koskaan ymmärtäny sellaisia ihmisiä, mutta tästä aiheesta riittäisi juttua paljonkin, joten palattakoon siihen myöhemmin), mutta jotenkin tuntuis kuitenkin oudolta kirjoittaa, jos tietäis jonkun tutun lukevan omaa blogia. Pidän mieluummin homman pimennossa marginaaliryhmälle.
(Tässä vaiheessa vähintäänkin takarivistä pitäisi kuulua joku orpo hurraa-huuto. Eikö_, _eikö ketään..? Vai niin.)

No, joka tapauksessa nyt on jotenkin uskomattomasti päässyt käymään niinkin hullusti, että katsoessani kävijälaskurini keräämiä tietoja, se kertoi huimaa kieltä. Lukijamäärät vain kasvavat tasaisesti. Huolestuttavaa. Tai siis sivuilla kävijät ainakin kasvavat tasaisesti. Tää on muuten hieman ristiriidassa ton otsikon kanssa, en tiiä huomasitteko. Jos kasvu on räjähdysmäistä, niin ei kai se silloin oo tasaista? Tai no, voihan se olla, mutta ketä kiinnostaa.. pälä pälä pälä. Tuskin kukaan enää jaksaa filosofista bullshittia eli suomeksi vääntelyä ja kääntelyä.


Tähän loppuun ruuanlaittoon liittyvä, eilen täysin vahingossa lennosta suustani päässyt kommentti:
"Suunnittelu ja reseptit on ihan syvältä, tekee vaan niinku tuntuu hyvältä!"

Tosta tulee keittiössä tästä lähin mun motto. Tai oikeastaan se on aina ollukin mun motto, mut en vaan oo aikasemmin osannu asettaa sille sanallista muotoa. Ruuasta se on kyllä tainnu nähdä.