Suomi kutsuu, kuuleeko kukaan?

Jaahas. Täällä sitä sitten taas ollaan. Suomessa siis. Saavuttiin kotiin jo useampi päivä sitten, mutta takki on ollu sen verran tyhjä ton reissun jäljiltä ettei voimia blogin päivittämiseen oo ollu. Tai vaikka voimia ja juttua ois riittäny, niin sitten ei oo ollu aikaa. Opiskelut alkoi heti maanantaina ja harjoitustöitä on tullu väännettyä nyt joka päivä n.klo8.30-16.45. Kotiin ku on päässy niin odottamassa on ollu treenit ja kaikenlaiset kotityöt. Ei oo hirveesti jääny aikaa chillata.

Reissun loppupuoli sujui oikein hyvin. Ilha Grandella pari vikaa päivää oli hyviä ja biitsillä ehdittiin puuhaamaan. Käytiin vielä kattomassa josko oltais nähty saarella alligaattoreita, mutta tällä kertaa ne oli piiloutunu liian hyvin tai veteli unia jossain. No, onneks nähtiin niitä läheltä jo Iguazu Fallseilla. Tosin silloin veneestä, nyt ois ollu jännää nähdä niitä kuivalla maalla. Praia Lopes Mendesilläkin(Brasseissa joskus kauneimmaks rankattu ranta, ei paha!) ehdittiin käväistä ja aallot oli yhtä mahtavia kuin ekallakin vierailukerralla. Sellaisia selkärangan napsauttajia. Pari kertaa kyl oikeasti satutin itteni ku jäin hemmetin ison aallon harjalle just kun se pamahti alas ja se retuutti mua kuin märkää rättiä. Ihan miten halus. Siinä ei auttanu ku koittaa pysyä asennossa ettei selkä pääse taittumaan tai muutkaan paikat retkahtamaan. Ja päätä nyt on aina kans hyvä suojella, vaikka pohja olikin puhdasta hiekkaa.

Ilha Grandelta suunnattiin kohti Rioa, jonne matka taittui yllättävänkin nopeasti ja helposti, matkaseurana kun oli brittijätkä joka oli opetellut puhumaan joten kuten portugalia ja jonka kaverilla oli Riossa kämppä. Mentiin saarelta sit lautalla(kesti 1,5h), josta hypättiin heti minivaniin(hinta sama kuin ruuhkabussilla) ja sillä Rioon(kesti n.1,5h). Oltiin lähetty lautalla klo17.30 ja Riossa oltiin aika tarkasti klo21. Ei innostanu oikeen lähteä kaikkien kamojen kanssa vaeltamaan Rion katuja jonkun halvan hostellin perässä, vaan päätettiin jäädä tämän erään Robby-nimisen tyypin luokse. Robby piti omassa kämpässään pystyssä Robby's House -nimistä "hostellia" eikä yöstä joutunut pulittamaan ku 25 paikallista ränkylää. Robby's House sijaitsi Laranjeirasin kaupunginosassa eli ihan hyvällä neighbourhoodilla ja metrolla käveli vajaassa kymmenessä minuutissa. Siitä enää kymmenen minsaa jompaan kumpaan suuntaan, pohjoisen suunnassa keskusta ja etelessä Copacabana, josta pääsi vielä Ipanemalle vaihtamalla bussiin.

Enempää en tässä vaiheessa jaksa kirjoittaa Riosta, mutta palaan asiaan varmasti seuraavassa postauksessa. Eiköhän tässä nyt kerkiä taas koneellekin enemmän, joten tuskin siihen hirveän kauaa menee.

Ulkona on aivan kelvolliset pyöräilykelit, joten ei muuta ku pyörän selkään ja kotia kohti. Tästä tulee hyvä syksy.