Päivitä joka viides kuukausi

Hahaa, viimeisin kirjoitus palaakin aina tuonne lokakuun alkuun saakka! Viiden kuukauden päivitysväli on ollu kirjoittajalle oikein sopiva, lukijoista en tiedä.

Köhötän parasta aikaa Kumpulassa yliopistolla labran atk-tilassa ja yritän vääntää gradua. Tänään on ollu tuottelias päivä, vaikka kello ei oo vasta kuin himpun verran yli kymmenen, mutta muuten gradu on edistyny piinaavan hitaasti. Deadlinet alkaa kohta pukkaamaan taas hikikarpaloita pintaan, mutta paniikki ei oo vielä vallannu. Kyllä tästä selvitään.

Suurin gradun hidastaja on ilman muuta ollu salibandy. Pelataan miesten salibandyliigan pudotuspelejä: pelejä on lähes joka toinen päivä ja muut päivät täyttyy palavereista ja palauttavista treeneistä. Puolivälierissä kohdattiin Joensuun Josba, jolla oli kaiken lisäksi ottelusarjassa kotietu. Ollaan nyt siis matkustettu Joensuuhun viime viikon lauantaina ja keskiviikkona sekä tän viikon tiistaina. Vieraspelipäivänä on pitäny lähteä jo aamuvarhain liikkeelle (kerran jopa peliä edeltävänä päivänä heti töiden jälkeen) ja paluu on tapahtunu noin klo04 seuraavana aamuna. Voitte hyvin kuvitella miten hyvin seuraavana päivänä on saanu kirjoitettua repaleisten unien jälkeen. Tuohon päälle vielä omat kaksi kotipeliä, niin voitte arvata ettei kokonaissaldo tekstin osalta oo mikään päätä huimaava.

Graduohjaajaproffani toivoikin tuossa hiljattain reiluna miehenä, että toivottavasti Suomen mestaruuden jahtaaminen saa nopean päätöksen, mutta ihan vain sen harmiksi ei onnistuttu vielä tippumaan vaan jatkettiin matkaa välieriin. Seuraavaksi vastaan asettuu Classic Tampereelta, joten pelimatkat ainakin hieman lyhenee.



Joukkuetoverin kädet kattoon ja pelit jatkuu..

Joo joo joo joo... joojo joojo joojo joo

Kylläpäs sitä en tullu vedettyä tiukka parikuukautinen, mutta elossa ollaan silti! Takana on kesätyön ankarat suorituspaineet ja lähes poikkeuksetta töiden jälkeen odottavat jokailtaiset treenit. Silti oon kyllä jaksanu pitää suun hymyssä ihan kiitettävissä määrin, ei oo kiireet päässy lannistamaan ainakaan itseä. Läheiset on tosin tainnu olla hieman kovilla aika ajoin. Ymmärrän tosin täysin ettei oo kiva herätä kesken unien noin klo 03.00 muuten pimeään huoneeseen lukuunottamatta hiljaa hyrräävän tietokoneen näyttöä. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että ettei noita kertoja oo ollu kuin pari. Tulevaisuuden tavoite: nolla.

Sain hyvää palautetta kesätöistä: olin kuulemma sosiaaliselta kantilta katsottuna hyvin pidetty ihmisten keskuudessa ja varsinainen työasennekin tuotti kiitosta. Tosin itse en henkilökohtaisesti ollu aivan 100% tyytyväinen lopputulokseen, mutta ei niillä lähtökohtana kuulemma olekaan, että suollettaisiin heti täydellistä tieteellistä tekstiä ja patentteihin johtavia ideoita. Yhteenveto: puhtaat paperit ja ehkä plussa perässä.

Kotiin on saatu nyt väliaikaiskovalevy, vanha sanoi itsensä täysin irti, ja alalla toimiva kaveri selvittää tällä hetkellä (tiedättehän tietokoneihmiset, lue: kestäny nyt noin kuukauden) saataisko sieltä edes valokuvat ulos. Harmittaa pirusti jos ei onnistu, siellä on kuitenkin Etelä-Amerikan reissukuvat, Kreikka, Egypti, Ranska + tietenkin kaikki kotimaan kamaralla näpsityt aivottomat naaman irvistykset sun muut luontopläjäykset.
Kone siis kuitenkin toimii tällä hetkellä sen verran, että pystyy netissä käymään. Aikatauluongelmat on vaan johtanu siihen ettei oo tullu ku luettua sähköpostit.

Nyt oon saanu kuitenkin eräänlaisen lyhyen hengähdystauon viimeisen vuoden opiskeluissa, työskentelen kaks kuukautta yliopistolla labrassa ja täällä tulee pakollisia odotteluja. Niitä yritän tosin parhaani mukaan täyttää graduaineiston kasaan haalimisella ja läpiselaamisella, mutta
sen verran on järkeä vielä omastakin takaa, että ymmärrän ettei kannata vetää itteään piippuun. Se on vasta sit ku siirtyy oikeaan työelämään valmistumisen jälkeen. ;)
Ei kyllä, mun elämän filosofiani on ollu jo kauemman aikaa selvä, mä haluan mukavan työn jonka voi jättää työpaikalle, kotiin ei harmeja kaivata. Aivan pakolliset jutut hoidetaan, mutta niidenkin osalta pidetään huolta ettei ne pääse valtaamaan alaa vaivihkaa.

Kaiken kaikkiaan Marokkoon on luvassa siis ainakin pariksi seuraavaksi kuukaudeksi reippaasti aurinkoa, sateita vain tilauksesta (jos haluaa vilvoitella, tuskin tarttee), laatuaikaa kotona, paljon kyöhnäämistä ja riittäviä yöunia. Aah...elämä todellakin on ihanaa!


P.S. Kesätyön tuottamissa avuttomuuden ja kyvyttömyyden puuskissa tuntui välillä ettei henki enää kulje. Tästä johtuen kehitin ittelleni keinon rauhoittua, purkaa pahat ilmat ulos ja ottaa hyvää sisään. Kuvittelen syvään sisäänhengittäessä, että imen energiaa irti ympärillä olevasta maisemasta (yleensä jostain luonnosta kuten puista tai vedestä tai taivaasta, uusiutuvaa energiaa!), uloshengitettäessä kyseinen energia virtaa muhun sisään ja ottaa pahan energian paikan. Se on vähän kuin psyykkisen energian aineenvaihdunta. Kuulostaa ehkä tosi tyhmältä, mutta pelaa tosi hyvin. =)

Bosorlandia kutsuu!

Konerikko on johtanu lähes täydelliseen nettipimentoon. Töissä ehtii/kehtaa katsoa lähinnä vaan pari tärkeintä uutissivua läpi, joten kirjoittamiset on ollu puhtaasti jäissä.

Lisäksi tänään tulee lähtö Drosnim Bosorin kotimaahan eli Tsekkeihin ja tarkemmin Prahaan. Kuusi päivää, niistä tosin suurin osa salibandyä. Jää kai siellä vähän aikaa nauttia halvoista ruuista ja juomistakin. Katsotaan saisiko sieltä mitään järkevää kuvaa tarttumaan mukaan, niin voisin heittää tänne, ei ookaan vähään aikaan tullu laitettua mitään.

Nyt kuitenkin lyhyt, mutta sitäkin tiukempi rutistus töissä, lähtö kentälle odottaa näet jo puolentoista tunnin päästä! =)

Kesäloma

Tänään tulee lähdettyä kesän pisimmälle yhtäjaksoiselle lomalle mökkeilemään Kainuuseen ja sieltä Juvalle, jonne äiti, isä ja neljä sukulaista Ranskasta kanssa tulee. Ne on ekaa kertaa Suomessa ja vihdoin päässy tulemaan, on jahkaillu asiaa ehkä 10 vuotta. Hauskaa sada ne tänne, niiden lapset eli meiän serkut on pariin otteeseen kyllä jo ollu.

Mutta mutta...sivut hiljenee siis reiluksi viikoksi.

"Musiikkia kiitos", sanoi herra Cobain

Kotikoneen jumiutuminen on tuonut mukanaan myös ammatillisia ongelmia. Tarvitsen näet päivittäin vaikeina ja väsyttävinä hetkinä musiikkia mp3-soittimesta, jotta en nuokkuis puolta tuntia putkeen ennen kuin taas piristyn. 1 Gb:n soittimen tarjonta alkaa kuitenkin hiljalleen kypsyttää hermoja, olisi kiva saada jotain vaihtelua musiikkiin.

Kuitenkin kun laittaa random-biisejä soimaan, niin huomaa listalta vielä löytyvän helposti paljon letkeää musaa johon ei noin vaan kyllästy. En tiiä kyllästyykö työkaverit sormien pöytään naputteluuni, mutta ainakaan vielä ei vastapäätä oo tullu noottia. =)

Viimeisimpiä mahtavia kipaleita jotka on saanu fiilistelemään on ollu mm.
Liquido – Narcotic
Luniz – I’ve got five on it
Madonna – Holiday
Michael Jackson – Don’t stop till you get enough
Miljoonasade – Voipallo
Natasha Bedingfield – These words
Madonna - Vogue
Kraftwerk – The man machine
Nirvana - Smells like teen spirit



P.S. Sain muuten aamulla puolitoista kuukautta sitten tilaamani työsandaalit. Nopeeta toimintaa ajatellen, että reilun puolentoista kuukauden päästä on tod.näk. ulkona täältä...

Unohtamatta tietenkään näitä:

Offspring - Come out and play
Pepe Deluxé – Cruel youth
Max Sedgley – Peter Gunn (remix)
Groove Armada – Superstylin’
Semisonic – Never you mind
Soul Asylum – Run away train

Kaikki eivät ole yhtä nopeita...

Katsos katsos. Blogini suostui näemmä jopa vihdoin ja viimein julkaisemaan ton viime perjantaina laittamani tekstin. Eihän siinä mennykään kauaa. No, tuskin teiän elämänne tosin tuosta raapustuksesta on ollu kiinni. =)

Jos on viikot huristanu nopeasti ohi, niin tää ei aivan varmasti tuu tekemään poikkeusta siihen. Perjantaina alkavaa lomaa odotellessa riittää hommia duunissa sekä treeneissä, alkaa olla sitä salibandyn melkeinpä rankinta treeniaikaa näet. Treenimäärät ei oo lisääntyny(vaikka kyllä 6 krt/vko riittää tosin ihan mainiosti), mutta tehot kylläkin. No, onneks on tehty pohjia sitä varten, että kroppa kestää. Jotenkin vaan tuntuu ettei oo tullu annettua tarpeeksi painoarvoa venyttelylle tänä vuonna, on paikat hiukkasen jäykät.

Se on muutenkin hassua kuinka sitä oikeasti vasta vanhempana ymmärtää venyttelyn merkityksen. Kyllä mä muistan vielä aivan elävästi kuinka meille futistreeneissä ala-asteella jaksettiin toitottaa venyttelyn merkityksestä, mutta eihän me 10v. pojat siitä mitään silloin tajuttu. Venyteltiin koska oli treeneissä pakko ja siihen se tasan tarkkaan jäi.

Vaikka eipä sitä nykyäänkään tuu venyteltyä tarpeeks vaikka paikat todellakin vaatii jo sitä, se telkkarin edessä hoidettu rauhallinen venykin tuntuu jotenkin niin pirun raskaalta aina. On niin helppoa vaan rojahtaa siihen sohvalle ja ottaa jotain hyvää hyppysiinsä.

Aah, voi tätä rankkaa nuoren aikuisen elämää...


P.S. Tajusin muuten lauantaina mökillä grillin ääressä, että taidan olla aikuinen. Silleen niin kuin oikeasti.

Että se rientää nopeasti...

Viikot hujahtaa ihan hetkessä ohi! Nyt painellaan jo heinäkuun puolivälissä ja jotenkin tuntuu, että kesä on vasta aluillaan. Tai eihän se nyt vielä lopuillaankaan oo, mutta se loppu kuitenkin tulee sitten niin yllättävän nopeasti vastaan. Äh, aivan turhaa mutinaa ja stressausta. Chillivaihde silmään ja lonkkaa. Töissä.

Viikon päässä häämöttää myös puolentoista viikon mökkiloma, joka onkin sit ainoa varsinainen loma mitä tänä kesänä ehtii pitää. Prahaan tulee lähdettyä pelaamaan salibandyä viikoks, mutta se nyt menee oikeastaan puolityöstä kun on sidottu aikatauluihin ja kaikkea. Vaikka kyllä siellä vapaatakin aikaa jää varmasti ihan tarpeeks.

Ja tänään duunin jälkeen reppu selkään ja suunta kohti mökkiä kohti jonka äiti ja isä vuokras vuodeksi, tosi kiva paikka meren rannalta noin 150km Helsingistä. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei mukavuuksia. Aah, mukavaa. Tunnen jo nyt kuinka heittäydyn pihan keinuun joka köydet on viritetty noin seitsemän metrin korkeuteen ampumalla köysi oksan yli jousipyssyllä. Saa kohtuullisen kivat vauhdit niin halutessaan, menee ihan extreme-lajista.
Ja se saunominen tynnyrisaunassa tai illalla kirjan kanssa virittäytyminen nojatuoliin. Voi että!

Oon hiljalleen pääsemässä sisään tohon mökkeilyyn.