Tiukka tahti

Pahoittelen suuresti todella väljää päivitysväliä. Tosiasia on vaan et viimeiset viikot on tosiaan menny juuri niin tiukoilla aikatauluilla kuin pelkäsinkin. Aamulla hieman reiluks kasiks labraan, josta pääsee pois lähes poikkeuksetta lähempänä kuutta, joskus tosin hieman aikaisemmin. Siitä sit lähes joka päivä suoraan treeneihin tai sit nopeasti kotikautta treeneihin. Kotona on taas lähempänä kymmentä. Sit pitäis vielä jostain kaivaa tarmoa tehdä noita labroihin kuuluvia työselastuksia/raportteja. Eli ei oo mitään ihan ruusuilla tanssimista.

No, voishan sitä olla paljon pahemminkin. Aikaisemmin hehkuttamani Nälkäpalkalla on näet ollu kyl hyvä kirja, pystyy hyvin eläytymään kirjoittajaan ja sen kokemiin asioihin. Itse jenkkien suuren työläisluokan ongelmat on hieman omia suurempaa luokkaa. Mitä kun ahkera töissäkäynti ei elätäkään kunnolla? Ja no, siitäkin voi päästä vielä monta astetta huonompiin oloihin.
Seuraavaks pöydällä odottaa kotijoukkojen suosittelema Kjell Westön Isän nimeen. Yritän olla suhtautumatta varauksella.

Rankka työ vaatii rankat huvit

Biokemman labrassa ei rauhallista hetkeä näe, joten viikonloppunakin pitää viilettää, jotta maanantain tiukat aikataulut ei iskisi aivan puun takaa.

Perjantaina kiiruhdin töistä nopeasti treenipeliin, joka onnellisesti päättyi voittoomme. Oli siis hyvä fiilis viettää jengin saunailtaa ja lähteä kunnolla yöhön, vaikka yhteinen saunomisaika olikin aika rajallinen. En tykkää kiireestä noissa tilaisuuksissa.
No, lauantaiaamuna tunsi kyllä et ei ollu tullu mentyä nukkumaan heti Urheiluruudun jälkeen. Siinä sit keräili kamojaan jonkin aikaa olohuoneen sohvalla(noin neljään asti iltapäivällä), jonka jälkeen alkoikin kaukoputken suuntaaminen kohti kaverin illan tupareita.

Oli hauska nähdä kunnon rypäs hyviä ystäviä taas samalla kertaa eikä tylsää ollu kenelläkään. Jatkettiin tarkastamaan uusitun Hesarin tarjonta, mutta oli aika rauhallista väen puolesta. Se ei tosin meitä haitannut, olihan sitä sen verran laaja kaveriporukka kasassa.

Illan parhaat naurut sain, kun eräs kaveri oli vessassa toimittamassa tarpeitaan pisuaarin äärellä. Tulin takaa ihan nopeasti vaan kysymään vaan oliko kyseinen kaveri nähnyt erästä toista seurueemme jäsentä, mutta taisin kysyä jollain tavalla yllättävästi, koska kaveri sai hirveän sätkyn ja kaatui kovaa ja korkealta sivuttain(!) maahan vetäen mukanaan pari tyhjää lasia. Vieläkin on vaikea ymmärtää miten se kaatumistyyli oli mahdollinen. No, onneksi ei kuitenkaan käynyt kuinkaan.

Toisaalta kohtuullisen hauska tilanne oli myös kun yritin ihan vaan hassun päähänpiston takia katsoa saisinko otettua eräältä kaverilta kännykän kädestä sen huomaamatta, kun se puhui vieressään istuvan kaverin kanssa. Hyvin hiljalleen liikkuva käsi on aika huomaamaton, varsinkin kun ihmiset on ottanut muutaman kaljan. Otin ihan hiljaa puhelimesta kiinni, vedin hiljaa, mutta kaveri veti refleksinä puhelimen pois. Ei kuitenkaan edes tajunnut, että oli tehnyt niin, vaan laski kätensä ja siinä puhelimen takaisin noin sekunnin kuluttua. No, uusi yritys ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin mä vaan otin sen puhelimen sen kädestä ku se puhui kaverin kanssa. Ei huomannut yhtään mitään. Saatiin parin kaverikatsojan kanssa aika hyvät naurut.

Ajattelin katsoa milloin kaveri huomaa puhelimensa hävinneen kädestä, ja laitoin sen vähäks aikaa taskuun, mutta eihän se mitään huomannut. Kaiken huipuksi juttu aivan unohtui ja havahduin vasta sunnuntaiaamuna siihen et mulla on vieläkin kaverin puhelin. Onneks henkilö tajus sitten soittaa jossain vaiheessa siihen ettei sen tarttenut huolestua enempää.

Mutta mutta, ken puheessaan sammaltaa, se teoissaan kommeltaa.

Kiirettä, adressia ja nälkäpalkalla työskentelyä

Mitä kaikkea onkaan maailmassa taas ehtinyt tapahtua sinä aikana ku oon kykkinyt labran perukoilla kasvattelemassa bakteeriviljelmiä tai juoksemassa reikäpallon perässä! [Varoitus: seuraava aihe voi tuntua joistakin lukijoista tylsältä, mutta minkäs teet]

Itseä ehdottomasti kiinnostavin asia on ollut Salibandyliigan kuuma sääntöjupakka. Liigaseurojen "rahamiehet" (ihan kuin salibandyssä hirveät rahat liikkuisivat) ja osa liiton miehistä onnistui jotenkin ennen kesää pitämässään kokouksessa ottamaan liigaan jälleen käyttöön pari vuotta sitten testatun, ja lajin kannalta erittäin huonoksi havaitun, vaihtoaitiosäännön, jossa joukkueet eivät vaihtaisi toisessa erässä vaihtoaitioita vaikka kentällä puolia vaihdetaankin. Tämä johti pari vuotta sitten (ja tämänkin vuoden liigakauden alustavissa harjoituspeleissä) pelin luonteen merkittävään muuttumiseen toisessa erässä, kun mm. puolustajat joutuivat vetämään kolmen minuutin vaihtoja kun ei millään voinut lähteä juoksemaan toiselle puolelle kenttää omaan vaihtoaitioon saakka kun vastustaja hyökkäsi. Toiseksi, kun puolustajat pääsivät vihdoin vaihtamaan kesken pelin lennosta, niin yhtäkkiä sitä olikin aivan yksin vastustajan kenttäpuoliskolla ja yksi syöttö omilta (tai vastustajilta kuten tässä yksi peli sattui käymään) ja puolustaja on yksin läpi. Ei varsinaisesti mikään normaalein tilanne puukäsipakeille, vaikka monipuoliset tilanteet ovatkin mielestäni pelin suola.

No, eräät pelaajat laittoivat sitten adressin nettiin Avokatsomon sivuille, jotta tämä typerä sääntö saataisiin nopeasti pois ennen liigan alkua, ja parissa päivässä noin 150 liigapelaajaa/valmentajaa olivatkin adressin käyneet allenäpyttelemässä. Muutenkin valmentajat antoivat suoraa palautetta liittoon, kaikki sääntöä vastustavia kuulemani mukaan. Niinhän siinä sitten kävi, että "sääntöuudistus" peruttiin ja maapallo alkoi taas pyöriä auringon ympäri oltuaan hetken jollain aivan toisella kiertoradalla.


Toinen pakollinen asia josta täytyy vaahdota on tietenkin jälleen kerran frisbeegolf. Hyvällä aikataulujen suunnittelulla sain järjestettyä ittelleni hieman aikaa parina päivänä Meilahden kentän kiertämiseen. Lajin harjoittelu on siis omalta osalta hyvinkin alussa, mutta hyviä suorituksia tulee aina silloin tällöin ittellekin aivan yllätyksenä. Torstaina kierroksella onnistuin näet heittämään kaks birdietä ei käytännössä Meilahdessa kaikkien väylien ollessa par 3:ia, heitin kahdella heitolla koriin. Se on kyllä uskomatoman hyvä fiilis joka sellaisesta kumpuaa. Se vaan täyttää ihan kokonaan sisältä. Aah, nyt alkoi taas himottaa pelaamaan lähteminen, harmi ettei tänään ehdi!

Labratöiden, treenien, pelien ja kodin välillä reissaaminen on tuonu mukanaan taas näin syksyllä paljon julkisissa kulkuvälineissä istumista. Ajan pyörä -kirjasarjassa oon päässy siihen valitettavaan vaiheeseen ettei kirjastosta enää löydy seuraavaa nidettä. Pitänee siis odotella. Tilalle kaivoin kuitenkin isän ja äidin ulkovarastosta hätävaraksi Barbara Ehrenreichin Nälkäpalkalla -kirjan(tai Nickel and Dimed kuten se kuuluu englanniks). Siis aivan mahtava! Tiukka aihe, mutta kuitenkin sitä jotenkin pystyy vaan koko ajan hymyilemään. Kirjoittajalla on homma hanskassa. Suosittelen jokaiselle varauksetta.

Silmiä hivelevää

Henry tarjoilee "Ihmissuhteet ja tasa-arvo" -blogissaan ehkä kuukauden kuvan.

Rapujuhlat

Ravut aivan jäässä ohjeen mukaisen kahden päivän jääkaapissa olon jälkeen. "Ai niin, mä unohdinkin sanoa teille et ne kannattaa ottaa jo tarjoilupäivän aamusta huoneenlämpöön..."

Tässä lähtökohdat rapujuhlanoviiseille jotka oli puurtanu aamusta lähtien juhlien eteen. No, ei muuta ku ravut (niin siis kyseessä pakasteravut, ei meiän aikatauluilla/budjeteilla ois päässy fiinimpään) kylmän veden alle muutamaks sekunniks ja sit pöytään. Onneks täällä ei oo mitään nirppanokkia duunissa. Kunhan booli on kunnossa niin kaikki pelaa.

Musavisa oli total success, porukka kävi jo kuumana ku jouduttiin vaihtamaan välissä cd:tä: "Ei kai tossa nyt ollu vielä kaikki?!" Viina virtaa ja ihmiset viihtyy. Näinhän tää homma toimii Suomessa.

Huomenna treenileiri alkaen klo10.00, tänään pitää selvitä ajoissa kotiin....