Turvamatka

Eilinen työaika kului pitkälti lintuinfluenssapuhelimeen soittaessa ja ulkoministeriön nettisivujen matkustustiedotteisiin tutustuessa. Parempi varautua kaikkeen, ettei tuu ikäviä yllätyksiä. Tänään pitää hoitaa henkivakuutukset kuntoon. :)

Henkivakuutuksia ja pysyvän työhaitan vakuutuksia ei tosin tuu otettua tietenkään tän matkan takia, vaan asuntolainaa ajatellen. Ne ois muutenkin pitäny hoitaa jo useampi kuukaus sitten, mut tää matka toimii tässä tapauksessa mukavasti boosterina. Parempi olla selusta turvattuna jos vaikka käviskin jotain.

Isän eka kommentti matkasta oli: "Miten sinne nyt uskaltaa lähteä, kun on kaiken maailman muhammed -tapauksetkin ollu vasta hiljattain jne." Äidin lausahdus ei ollu ees noin "positiivinen". Isä ei todellakaan oo ees mikään stressaajatyyppi, mutta ne oli Egyptissä muutama vuosi sitten eikä ollu ihastunu pakolliseen poliisisaattueessa kulkemiseen kun ne oli lähteny jollekin reissulle kattomaan historiallisia kohteita. No, se ei pelaa joka pelkää. Ja tuskin tarttee pelätä jos ottaa vaan paikallisen kulttuurin tavat huomioon. Ja Egyptihän on sen verran suosittu turistikohde, että ei sitä nyt ihan mihinkään sisällissodan runtelemaan maahan voi oikein verrata.

Sääennuste 3-5 vrk

Etelä-Suomessa lauantaina 4-6 celsiusta ja taivas täysin tukossa. Sunnuntaina 3-4 celsiusta ja taivas täysin tukkossa. Ekstrana vesisadetta.
Egyptin Luxorissa n.24 celsiusta, kirkas taivas.

Ei hirveästi harmita, että napattiin tänään aamulla halpa äkkilähtö Luxoriin ja hyvätasoiseen hotelliin. Kerrankin kävi näin. Aika usein tulee kateltua vierestä ku porukkaa nappaa jonkin viimehetken lähdön ties minnepäin maailmaa ja itte jää nuolemaan näppejään.

Hermoloma on kyl paikallaan, eikä oo tullu käytyä Egyptissä aikasemmin. Luxorin lähistöltä ilmeisesti löytyy mukavasti nähtävääkin ettei mee vaan altaalla lekotteluks. Vaikka eiköhän muutaman päivän voi uhrata. Lyhyesti oli kans puhetta, että ottais jonkin pienen Niilin risteilyn, vois olla aika jees. Punaiselle merelle tuskin lähetään käymään. Tai saa nyt nähdä, ei tässä mitään tarkkoja suunnitelmia vielä oo ehtiny tekemään. Parempi vaan lähteä avoimin mielin ja suunnitelmin matkaan, ne on yleensä onnistuneimpia reissuja.

Sunnuntai

Sunnuntaina oli major-darude. Kotiin olin päässy kesäaikaa varmaan jo vähän neljän jälkeen, mut silti heräsin vasta kahdelta, sit nautin vähän keksiä ja nukuin edelleen sellaista kunnon darraunta klo16.20 asti. Siinähän se päivä sit jo melkein olikin.

No, tulihan sitä kuitenkin haettua aivan pimeen hyvät darramätöt ChinaManista: Kwai Thai kanalla. Aivan taivaallista. Aineksina mm. sitruunaruohoa ja lime-lehtiä. Kyseistä paikkaa ei oo turhaan monet ihmiset kehuneet, tässä muuton jälkeen on tullut vierailtua tässä take away -ravintolassa ehkä jopa hieman liiankin usein.. Mutta ehdottomasti parasta on tietenkin ne pahvitötsät joissa ruuat saa mukaan. Tuttu tv:stä... ;)
Netin kautta on muuten helppo tehdä tilaukset, joko paikan päälle toimitettuna tai haettuna. Ei tartte turhaan odotella paikan päällä ja tukkia pöytiä. Suosittelen.

Pitänee jatkaa juttua myöhemmin hieman lisää, duunit painaa päälle.

Valitsemisen vaikeus

Laitan musaa soimaan koneelta, hyvä fiilis. Pitäis liittyä jossain lähitulevaisuudessa kavereiden porukkaan. Laitetaan toi vaikka tulemaan, ja sit vaikka kans toi, ja toi.... Soittolistalla on loppujen lopuks muutaman vajaa 100 biisiä. Miten ihmiset pystyy rankkaamaan biisejä ku on lähdössä jonnekin määräämättömän ajan päästä?! Tehtävä tuntuu mahdottomalta, kaikki parempaakin paremmat biisit pitäis kuunnella. Ja siltikin on pitäny rajata tosi rankalla kädellä. Ei tollainen 15 sekuntia/biisikään kuulosta yhtään kivalta.
Mutta niinku biisikin sanoo: "Always look at the bright side of life..." Ei sovi valittaa, mieluummin näin päin.

Onpa muuten mukavaa olla kännissä. Saa kai sen sanoa ihan suoraan, tää nyt ei liene kuitenkaan ihan mikään prime time -lähetys jokaiseen kotiin. Vaikka toisaalta arvostan absolutisteja (varmaan samalla tavalla ku pilven polttajat meitä ei-pössyttelijöitä), niin kyllä ihminen menettää paljon jos ei edes silloin tällöin ota kuppia.

Aamulla tuli siis muuten oltua kirpputorilla myyjän roolissa. Tarkoitus oli lähinnä päästä ylimääräisestä kamasta eroon(kenelle se ei yleensä oo? - tyhmä.), mut oli siellä arvotavaraakin. Ostajat teki kyllä hyviä löytöjä, suurin osa tavaroista lähti kyl asiakkaan kannalta todella hyvään hintaan. Salibandymailoja lähti kasa ennen kuin oltiin itse asiassa ehditty edes alkaa purkamaan kamoja pöydälle. Oli kyl mukavaa, pitänee ottaa uusiks jossain vaiheessa.

Ja sitten aiheen vaihto. Lz:n blogista bongasin Face Recognition -testin jota oli tietenkin pakko kokeilla. Tulokseksi napsahti Pierce Brosnanin ja Michael Vartanin sekoitus. En haluais mitenkään heittää lokaa kyseisen sivustoston niskaan, mutta ittelleni olis tullu lähinnä eka mieleen joku tällainen kaveri.

Iltapäivän viimeiset

Meno on duunissa onneks rauhoittunut aamun hurrikaanin jäljiltä. Illaks pitäis tehdä jotain suunnitelmia, matka taitaa viedä ainakin kellariin, josta pitäis kaivaa huomista kirpputorilla käyntiä varten myytävät tavarat.

Hoidan tässä kirjoitellessani samaa aikaa erästä työpuhelua. Oon nyt puhunut puhelimessa jo kymmenisen minuuttia normaalisti parin minuutin kestävää puhelua erään matkapuhelin- ja internet-palveluntarjoajan asioilla. Asiakkaana tässä on yksityishenkilö, eikä kyseinen henkilö anna lopettaa puhelua millään. Periaatteessa mun pitäis sanoa jossain vaiheessa, että nyt riittää, mutta se on vaikeaa, koska asiakkaan asiat on menneet niin päin honkia kuin vaan voi kuvitella. Ei voi oikein kuin myötäillä. Oon osin kyllä yrittänyt jo useamman kerran ohjata kyseistä henkilöä lopettamaan puhelua, mutta kun ei niin ei.

Nyt tuli 17 minuuttia täyteen. Kohta se varmaan kertoo mitä sen lapsenlapsille kuuluu. Tää on todellakin sellainen "A call from hell".

21 minuuttia. Jos en itse ois soittanut kyseiselle henkilölle, niin oisin sataprossasen varma et kyseessä on MTV:n "Boiling Point" -ohjelma.

24 minuuttia. Kohta napsahtaa.

27 minuuttia. Nyt se lähti vielä vertaamaan kyseistä tapausta johonkin jääkaapin korjaajaan.

"En halua tietenkään hirttää niitä laskutuksen henkilöitä, hehän ovat periaatteessa syyttömiä tähän tapaukseen." Tekis mieli sanoa et niin oon muuten minäkin.

Hahaa!!! 31 minuuttia! Menin niin törkeästi lopettamaan puhelun kuin asiakaspalvelutehtävissä vain voi olematta varsinaisesti töykeä. Toivotin vielä loppuun ihan oikeasti sydämeni kyllyydestä henkilölle hyvää viikonloppua - sitä hän näet todellakin tarvitsee. Mut niin tartten minäkin. Työpäivä ois tullu periaatteessa täyteen tossa neljän kieppeillä, nyt kello on jo lähes viisi. No, en mä tätä onneks ilmaiseks tee. Vaikka ei toi palkka nyt sentään niin hyvä oo et perjantaina viittis istua iltaan saakka täällä.

Kello 17.15 sain kirjotettua viimein kaiken puhtaaksi, oikeasti tallennettun muotoon tuli asiasta noin 1/10, ei sitä ois millään saanu mahdutettua tohon tilaan.

Nyt riittää.

Kiire on perseestä

Eilen hankittu hyvä fiilis on ehditty polkea maanrakoon jo pariin otteeseen tässä aamupäivän aikana töissä ollessa. Suunnitelmissa on ollu lähteä jonnekin lämpimään viikoks tässä maalikuun vika viikko - huhtikuun eka viikko -akselilla, mutta pomo onnistui nyt sit lyömään kunnon selvityskiireen päälle ku se on ens viikon ite lomalla ja mun piti nyt sit ilmoittaa puolentoista tunnin varoitusajalla tarkasti miten pääsen ens viikolla duuniin (teen opiskelujen ohessa sen verran ku kerkeän). On kuulemma hirveesti tehtävää ja vähän ihmisiä. Pomon sanoin: "Nyt tarvittais oikeasti venymiskykyä."

Oliko sen pakko valita tälle härdellille just tää viikko? Muutenkin on ylivoimaisen vaikeaa löytää sopivaa lähtöhetkeä ku kriteereinä on et hetki sopii kahdelle henkilölle, hinta on sopiva ja kohteessa on lämmintä. Ei jää pelkästään lämpötilan puolesta hirveesti vaihtoehtoja. Viimeiset puolitoista tuntia oon häslänny hirveellä kiireellä netissä kaikilla mahdollisilla äkkilähtösivustoilla sekä eri lentoyhtiöiden pelkkiä lentoja metsästäen. Lopputulos: mahdotonta löytää sopivaa settiä. No, jos jotain positiivista pitää asiasta löytää niin koko ajalta maksetaan palkkaa. Pää tahtoo vaan hajota ku pitää joustaa opiskelujen, töiden, matkakumppanin ja matkantarjoajien välillä.
Tarkoitus oli et lomallelähtö käy stressittömästi ja lähtö joustavasti, mutta tää on tällä hetkellä kaikkea muuta. Sydäri vai vatsahaava? Kummallakin on kohtuu korkeat kertoimet, nyt kannattais lyödä vetoa, ois helppoa rahaa tarjolla.

La Marche de l'Empereur

Kuten alla jo uumoilinkin, tie johti luennolta suoraan syntiseen päivänäytökseen. Nautinnon kohteeksi valitsin paljon kehutun tarinan "La Marche de l'Empereur", ja originaaliversion. Toinen liipasimella ollut oli Tyttö sinä olet tähti, mut se saa jää vielä odottamaan vähäks aikaa. Leffasta kuitenkin isot propsit Domelle.

Elokuvan muotoon sorvattu dokumentti oli oikein mukava, en kadu ollenkaan päätöstäni. Ranskankielinen puhe oli ehdoton, vaikka tuskin suomalaiset dubbaajatkaan olisivat onnistuneet pilaamaan elokuvanautintoa. Seurakin oli hyvää.

Päivänäytös on parasta huumetta

Mun tekis tänään mieli mennä leffaan johonkin päivänäytökseen. Ei oo mitään hajua mitä siellä pyörii, mut se ei olekaan pääasia. Päivänäytökset tuntuu jotenkin sellaiselta kielletyltä hedelmältä. Ajan tuhlaukselta. Miks helvetissä ihminen istuis lähes tyhjässä salissa kattomassa jotain pätkää, ku ulkonakin on vielä valoisaa?!

Musta tuntuu et tähän tilanteeseen mua on ajanu osittain uusi puuha-aalto. Tai pikemminkin tää on sen komplementtitapaus. Ku oon tehny lähiaikoina niin paljon enemmän juttuja ulkona kuin muuten lähivuosina, niin nyt tekee mieli vähän tuhlata sellaista ulkonaoloaikaa. Ai että se maistuis makealta. Mmm...

Toki porukka varmaan käy päivänäytöksissä aina silloin tällöin, mut se lienee kuitenkin kohtuullisen rajattu joukko. Se päivänäytöksen viehätys pitää kokea, jotta sen tietäis. Ja sitten siitä ei enää saa tarpeekseen. Pitää vaan varoa ettei jää liian pahasti koukkuun, en viittis millään lähteä pyörävarkaisiin, jotta saisin maksettua törkeen hintasia leffalippuja ajalta joka on muutenkin jo tuhlattu. Toisaalta siinä sais kyllä ulkoiltua samalla...

Floorball Action

Mm. Avokatsomossa on pohdittu jälleen salibandyliigan tämän kauden MTV3:n televisiointeja, enkä malta olla lisäämättä lusikkaani soppaan.

En väitä nähneeni läheskään kaikkia tämän vuoden lähetyksiä, mikä on sinänsä aika surullista, koska niitä on tullut niin vähän aikaisempiin Urheilukanavan vuosiin verrattuna, mutta tässä asian ydin piileekin. Tän vuoden lähetysaika n.klo15 lauantai-iltapäivisin ei toimi. Varsinkaan kun ottelu on saksittu lähes katselukelvottomaan kuntoon. Piste.

Yhdyn täysin myös itkuvirteen lyhyemmästä lähetyksestä. MTV3:n pitäisi mielestäni pystyä löytämään hieman pidempi rako, jotta peli voitaisiin näyttää kokonaan. Nythän on kuitenkin onneksi päästy siihen, että ottelut näkyvät kokonaisina MTV3+:lla.
Omistan digiboksin, mikä ei ole kuitenkaan tarkoittanut suinkaan sitä, että MTV3+ näkyisi - "Ei signaalia" on turhan tuttu toteamus ruudulla, vaikka Kehä III:n sisäpuolella asunkin. Oma katselunautinto ei ole kuitenkaan perusteena koko ottelun lähettämiselle pääkanavalta, vaan pikemmin perätty tuleminen suuren kansan tietoisuuteen.

Jos MTV3 haluaa oikeasti sorvata itselleen salibandystä jonkin sortin lähetyskokonaisuuden tulevaisuutta varten olisi aika alkaa myös osoittaa sitä. En tiedä kuinka paljon tämän kauden televisiointeihin on panostettu, mutta ainakin lajia paljon seuranneen silmään tähänastinen lopputulos ei ole ollut tyydyttävä. Lähempänä välttävää.

Lähinnä tulee mieleen, että MTV3:n oli pakko ottaa jotain - "Ihan mitä vain, mutta hoitakaa se nopeasti!" - jääkiekon tilalle. Vielä kun odotellaan, että maksulliset kanavat nappaavat formulatkin, niin sittenpähän vasta paniikki syntyy. Tosin tähän en usko koskaan tultavan, koska mielikuva MTV3:sta on kehittynyt siihen suuntaan, että kanava vaikka ajetaan mieluummin konkurssiin kuin luovutaan formuloista.

En halua kuitenkaan tuomita MTV3:a kokonaan epäonnistuneeksi salibandyn osalta - ainakaan vielä. Jos kanava kuitenkin haluaa jotain vastinetta panostukselleen, niin kannattaisi herätä todellisuuteen. Ei ehkä kannata yrittää narrata sitä kalaa tyhjällä ongenkoukulla, kun vierestä löytyy täysi lasti kastematojakin, joilla sitten yritetään saada ylös alukseen sitä miekkavalasta. Kyllä niitä voi upottaa sinne loputtomiin, mutta järkevämmällä resurssien ohjaamisella voitaisiin jopa saada jotain iltanuotiolle paistettavaksi...

Kevättä kohti

En ees jaksa selitellä miks en oo kirjoittanu, ei tätä kuitenkaan ketään lue. ;)

Sitten kuulumisiin. Hiihtokärpänen on päässy puraisemaan kankusta oikein ison palan. Kävin kaivamassa vanhempien ulkovarastosta vanhat sukset & sauva ja suuntasin ladulle eräänä perjantai-iltana n.klo20 aikoihin(!)... Asiaan saattoi tosin vaikuttaa sekin et seuraavana päivänä oli tulossa hautajaiset, joten ryyppäämäänkään ei oikein kehdannu lähteä. Hiihtosauvat vaikutti lähes antiikkisilta ja oli tietenkin kaiken lisäks aivan liian lyhyet.

No, joka tapauksessa olin tietenkin aivan hapoilla 100m:n luistelun jälkeen, varsinkin säärilihasten käyttö on muissa urheilulajeissani aika kortilla. Eikä ne reidetkään mitenkään kauaa kyl kestäny. Lopputulos oli et suunnilleen puolet kuuden kilsan lenkistä meni räpiköiden vapaalla, puolet perinteisellä. Reitti oli käytännössä aivan tasaista, mut silti onnistuin kaatumaan kerran. Viimeisessä mutkassa. Tietenkin. Olin yksinkertaisesti niin loppu ettei tasapainoa enää löytyny.

Jotta en ois voinu yllättää itteäni enää pahemmin menin ennen kahtatoista nukkumaan (mahdotonta jo pelkästään normaalina arkipäivänä, puhumattakaan viikonlopusta), heräsin automaattisesti jo klo7.42, soitin parturiin ja pyyhälsin sinne sängyn pohjalta suoraan vartissa. Muutamaa minuuttia vaille yhdeksän olin jälleen läheisellä ladulla. Kaaduin tietenkin jälleen kerran. Lenkin jälkeen olin tietenkin tosi ylpeä ittestäni ja lähdin tallustamaan kotia kohti vain huomatakseni, että kännykkä oli hävinnyt - varsin todennäköisesti kaatumisen yhteydessä. Piilotin tavarat lumeen ja aloin kävelemään vastapäivään latua. 30m:n päässä vastaan tuli ensimmäinen hiihtäjä, jolta hieman nolostuneena kysäisin olisiko sattumalta tarttunut silmään kännykkää tuossa vähän matkan päässä. Ei ollut tarttunut pelkästään silmään, vaan myöskin mukaan. Pääsin kuin koira veräjästä.

Opiskelujututkin rullaa ja uusiin mukaviin ihmisiin on tullu tutustuttua sitä kautta. Aika vähän oikeastaan on tullu kaveerattua opiskelujen aikana opiskelututtujen kanssa, on ollu jo valmiiks sen verran tiiviit kaverisuhteet, että aika ei oikein oo tahtonu riittää uusille tuttavuuksille kaiken muun urheilun ja sähellylsen jälkeen. Ehkä nyt sit kiritään vähän silläkin saralla. Aika näyttää.