Oolraittia

Nyt on hommat pitkälti pulkassa kesätöiden osalta, huomiseks on luvassa lähinnä labran rapujuhlien järjestelyä. Ja tietenkin itse juhlailua. Eikä samanaikaista palkanjuoksua voi estää. =)

Sain just äsken myös tietää, että pääsen eräälle biokemian kurssille jonne on perinteisesti ollu hyvin vaikea päästä pienten ryhmäkokojen takia. Otan paikan iloisena vastaan, koska kurssi on eräistä viimeisistä pakollisista opintosuorituksista mitä on jäljellä. Voi tosin sanoa kurssin ajaks elämälle kauniisti moimoi, se on näet sen verran intensiivinen pläjäys. Tervetuloa 10-tuntiset työpäivät plus muut ekstratehtävät. Siihen päälle pitäis vielä ehtiä urheilemaan lähes päivittäin ja hoitamaan kotiasiat siinä sivussa. Uuh.

No, ennen kurssin alkua on kuitenkin viikko lomailua, joten eiköhän sitä kerkeä latailemaan akkuja sillä välin. Vois vaikka oikeasti yrittää tehdä jotain mukavaa eikä vaan nukkua pitkään ja löhötä kotona. Vai pitäisköhän alkaa viikon ajaks frisbeegolfammattilaiseks...

Jee jee!

Olin äsken pitämässä loppupalaveria kesätyöni projektin päävetäjän kanssa(tai Suomen pään, kyse on Pohjoismaisesta yhteistyöprojektista) ja juteltiin yleisellä tasolla niitä näitä tehdyistä jutuista sekä tulevaisuudesta. Sovittiin alustavasti molempien iloksi, että suoritan erikoistyöni tässä projektissa, hommat jatkuu melkein putkeen tai sitten lokakuun puolivälissä, riippuen täysin noista muista opiskelukuvioista. Oon kyllä aika tyytyväinen, porukka on mukavaa ja hommat kiinnostaa. Ja on kiva et tulevaisuuden suunnitelmat on aika pitkälti lukkoon lyötyjä muutamien kuukausien ajalle. Ei tartte stressata mitä kursseja ottaa ja onko liian myöhässä ilmoittautumisten suhteen.

Nyt pitää kuitenkin kiirehtiä vielä hommailemaan labrajuttuja, niin pääsee ajoissa irtoamaan frisbeegolffaamaan muutaman työkaverin kanssa. Kunhan mikään ei nyt vaan räjähtäisi käsiin.

Monipuolista nukkumista ja frisbeegolfia

Oon hieman laiskotellut kirjottamisen kanssa, pahoittelut siitä.

Oon hurahtanu aika täydellisesti frisbeegolfiin. Varsinkin Meilahden kentällä on tullu käytyä ahkeraan, myös Savelan pari koria on saanu osansa mun viskomisistani. Laji on äärettömän mukava ja kiertämässä voi käydä vaikka yksinkin jos ei ketään saa lähtemään mukaan. Sopivaa ajanvietettä jos on jossain välissä tunti-kaksi aikaa.
Aluks heittäminen oli tietenkin kohtuullisen haasteellista (tai on se kyllä vieläkin sitä, mutta perspektiivi muuttuu), mutta aika nopeasti taidotkin kehittyy. Eli ei kannata lannistua jos ei ihan ekalla kerralla pääse radan par-tulokseen.
Helsingistä hyviä ratoja löytyy mm. Talista, Meilahdesta sekä Munkkiniemestä.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan lajiin jos et ole vielä ehtinyt.


Sitten muihin turhuuksiin: Viimeisen parin viikon aikana on tullu nukuttua mm. onton pystyssä olevan puun sisällä, erään puun oksilla noin 4 metrin korkeudessa, maassa sekä Tampereella. Mukavinta oli nukkua maassa. Tampereella oli hirveä kanuuna. Muissa paikoissa se ei ollu vielä ehtiny iskeä.

Kesätöissäkin on menossa viimeinen viikko ja perjantaina onkin sit rapujuhlat, joiden järjestelyvastuu lankesi tietenkin labran kesätyöntekijöille. Ei siinä, ihan hauskaa puuhastelua, kunhan vaan jossain välissä ehtii kirjoittamaan myös tuon kesätyöraportin aikaansaannoksista. Hieman on haikea olo, on sen verran hauska kesä ollu töiden puolesta. Vaikka todennäköisesti jatkan täällä labrassa vielä samassa tutkimusprojektissa erikoistyönkin, mutta ku se on sitten jo taas opiskeluita, niin kyse on aivan eri asiasta, vaikka hommat oiskin aivan samoja... ;)

Saatiin muuten parvekelasit hiljattain kotiin, mukava ku on syksyn ja talvenkin aikana extratilaa eikä tartte roudata parvekekamoja minnekään. Lysti ei tosin ollu halpaa, mutta uskoisin silti että hintansa väärti.

Yksin kotona 37 - ja manageri hyrrää

Pääsen viettämään ruhtinaalliset viisi päivää yksin kotona, mukava välillä vähän vetäytyä ja olla vaan rauhassa omien juttujensa kanssa. Ei tartte välittää muiden suunnitelmista tai aikatauluista vaan tekee just niinku tuntuu hyvältä. Ei syyllisyydentuntoa tai ketään syyllistämässä tehdyistä tai tekemättömistä asioista.

Tokihan työt ja treenit jaksottaa päiviä aika vahvasti, mut se jäljelle jäävä aika on pyhitetty itselle. Vois vaikka yrittää ehtiä näkemään kavereita. Mukava paradoksi...
No, tänään ois ehkä tarkoitus lähteä pelaamaan töiden jälkeen frisbeegolfia, kuulostaa aika mukavalta. Itte en oo aikasemmin käyny, mutta koska golf-tyyppinen yksilölaji vois kiinnostaa hauskuuden puolesta, niin toihan voisi olla oikein sopiva. Golfia kun en koskaan oo jaksanu lähteä harrastamaan...

Yksin kotona olemisessa on vaan se huono puoli ettei välillä oikein oo kontrollia koneen suhteen. Helposti tulee illasta asti istuttua reippaasti yön puolelle managerin ääressä, se on vaan salakavala ajankulun kannalta. "No, vielä yks peli, eihän tossa oo kuin pari päivää aikaa siihen..." Ja sit kello onkin jo 02. Ja aamusta töihin. Onneks ei oo pakko olla terävänä paikalla klo08.00.

Bon Jovi

Keep the faith jauhaa mp3-soittimessa kun hyppään autoon väsyttävän työpäivän jälkeen (olin töissä jo klo6.35). Avaimet lukkoon ja eiku kone käyntiin. Radio pamahtaa samalla automaattisesti päälle, ja mitäs mitäs...tutun oloinen kitara soi, sehän on tietenkin Keep the faith, mutta hieman eri kohdasta.
Jotenkin alkoi vaan hymyilyttämään.

Totta kai noita tollasia sattumia tulee aina silloin tällöin vastaan, mut silti se todennäköisyys et omasta soittimesta tulee tietyn tyylistä musiikkia, tietty biisi ja juuri oikeaan aikaan, kun sama setti pätee periaatteessa sattumanvaraiseen radiokanavaan. No, joka tapauksessa sai aikaan mussa sellaisen "ympyrä sulkeutuu" -tyyppisen fiiliksen. Hauskaa.

Työpäivä oli tosiaan kohtuullisen raskas, viimeiset puolitoista tuntia taistelin sellasen perhanan muutaman millilitran näytteen saamiseksi yhteen perhanan koeputkeen suodatuksen läpi. Joutui puristamaan pitkäjänteisesti ja täysillä saakelin pipettiä. Sormenpäistä kyynärpäihin on nyt molemmat kädet jumissa.

Muuta... Talon ulko-oven edessä oli tarvikkeet parvekkeen lasitusta varten, onkohan ne tulossa meille..? Ollaan näet tilattu asennus erään sukulaisen kautta, mutta mulle ei ainakaan oo kerrottu mitään aikatauluista. Enkä toisaalta oo yhteyshenkilökään tässä asiassa. No, kai siitä joku joskus ottaa yhteyttä.

Nyt pitää siirtyä ansaituille päikkäreille. Ei oo voittanutta. Zzzzzzz...

Mitä apina?

Just Sopivasti tarjoilee aaah niin mahtavan videopätkän. Suosittelen lämpimästi. "That's all pretty impressive... for a bunch of monkeys."

"Itsemurha-autopommittajien läpikulku St. Maximinin kautta kielletty"

Ranskassa on muuten otettu terroristit huomattavasti paremmin huomioon kuin Suomessa, heille on jopa omistettu eräitä liikennemerkkejä. Autoillessa heinäkuussa Etelä-Ranskassa meinasin näet melkein tukehtua ku silmiin pisti motarin varressa oleva kyltti. Kyseinen liikennemerkki esitteli sisällään punaisella viivalla yli vedettyä autoa jonka katto räjähti. Siis what?
Hieman niinkuin tähän malliin, mutta auton katosta levisi räjähdysjälki ylöspäin. Paha mennä selittämään, se ois pitäny nähdä omin silmin. Yritin löytää kyseistä merkkiä Suomen tiehallinnon sivuilta, mutta tuloksetta. Ranskalaisilta sivultakaan ei löytynyt helpotusta.

Vähän aikaa joutui kyllä pohtimaan et mitäköhän tollakin merkillä tarkoitettiin.

Vapaa viikonloppu

Mukavaa ku kerrankin on kalenteri täysin auki viikonlopun osalta. Tykkään tehdä ex-tempore -päätöksiä menoista, pääsee tekemään liian harvoin.
Kaveri soitti just, donkille kuulemma kutsuu. Ei missään nimessä ollu selkärankaa sanoa ei. Ja miks tarttiskaan? Jokamiehenoikeusdonkki.

Baarifestarit

Iltaa tuli sitten lähdettyä viettämään baarifestareille, teki mieli lähteä kattomaan stand up -komiikkaa ja ottamaan muutama tuoppi.
Illan aikaisemmat setit oli harmittavasti treenien kanssa päällekkäin, joten suunnattiin sit Lepakkomieheen, jossa oli vielä kympiltä show time. Harmittaa vähän, olisin mielelläni nähnyt toisesta setistä Lotta Backlundin, kerran oon nähny ja oli kyllä hauska nainen.
Lepakkomiehen keikka oli kolmen tyypin setti, mutta jäi vähän vaisu fiilis. Osaks tunnelmaa latisti aivan liian täysi tupa ja siitä seurannu hikoiltu, oli ihan pirun kuuma. Röökiä siellä poltettiin reippaasti, mut se ei tällä kertaa kuitenkaan haitannu.

Ekan naisen setti meni lähinnä sen takia plörinäks(haa miten hölmön näköinen sana), että osa katsojista huuteli koko ajan jotain vastaheittoja sille eikä se päässy kunnolla edes heittämään vitsiä. Sopivassa suhteessa katsomohuutelu on hyvä, mutta ei silloin ku koomikko ei saa lähes tulkoon puheenvuoroa.
Kaks muuta oli miehiä, mutta vaikka nekin oli ihan hauskoja, niin jotenkin niiltä jäi puuttumaan vitseistä se ehdoton huippukohta, jolloin porukka naurais ittensä kuoliaaksi ja hakkais käsiä yhtään vedet silmissä.
Nainen oli niistä ehkä kaikista hauskin.

Sit jatkettiin vielä matkaa Painobaariin istuskelemaan terassille, mutta missään vaiheessa ei oikein voinu ees puhua mistään "menosta", vaikka siinä muutama tuoppi tulikin kumottua. Kotiin selvis jo vikalla junalla, oli toisaalta kyl tosi mukava ku pääsi kotiin lähes ilmaiseksi ja "aikaisin".

Aamun herätystä ei missään nimessä voi kutsua helpoks, mutta ylös kuitenkin pääsi pienen torkuttamisen jälkeen. Ironista sinänsä et selvisin baari-ilta rasitteena töihin ekaa kertaa lomaltapaluun jälkeen ennen ysiä. Pitäis varmaan käydä useamminkin viikolla.

Turhaa tilastoa

Tässä lähipäivinä oon mm.

- unohtanu töihin lähdettäessä puhtaan paidan kotiin. Onneks reppuun oli jääny vahingossa edelliseltä illalta pitkähihainen collegepaita, vaikka ei se kuumalla ilmalla ollu kovinkaan mukava. parempi kuitenkin kuin aivan hiessä oleva lyhythihainen.

- oon nielaissu pyöräillessä kaks jotain ötökkää (toivottavasti ei ollu mitään uhanalaisia lajikkeita)

- naamaan on napsahtunu pyöräillessä lisäks noin kymmenkunta muuta pörriäistä, suurimmat ampiainen kokoluokkaa

Sitten muita kuulumisia. Äsken kävi aika hyvä käry täällä kun ilmeisesti ne Venäjän metsäpalojen savut(tai mitkä lie) paahtoi tosta yli. Näkyvyys oli aika rajoitettua, edes Vanhankaupunginlahtea ei meinannu kunnolla erottaa ikkunasta, vaikka yleensä se näkyy todella selvästi.
Tänään pitäis lisäks lähteä treenien jälkeen katsastamaan baarifestarien tarjontaa, ainakin standupia kiinnostais taas pitkästä aikaa mennä kattomaan. Huomenna on kuitenkin töitä, joten saa nähdä moneen asti sitä tyhmänä keikkuu stadin yössä.

Haa - hassun hauskaa!

Kiitokset Feldonin mainiosta nettisarjakuvavinkistä, The Perry Bible Fellowshipistä! =)

Lisää herkkua satunnaisblogeista

Tossa äsken aattelin taas katsastaa jotain satunnaista blogia, oli jälleen hyvä idea:

"Riesa
Last (and only) update Monday, February 23, 2004
.
.
.
"

Jes.

Onko niin että porukka oikeasti laittaa blogin pystyyn ja saa sinne sen yhden päivityksen eikä sit koskaan enää koskekaan asiaan - edes mielessään?

Mulla ittelläni suurin kynnys oli ainakin laittaa oma blogi pystyyn, sen jälkeen juttua kyllä alkoi tulemaan. Olin kuitenki jo pidemmän aikaa turhautunu ku luin muiden juttuja ja teki mieli sanoa oma mielipide asioihin, tosin ei kommentteihin vaan irrallisessa yhteydessä. Aloittaa täysin nollasta ja pohtia asioita. Vaikka aika päiväkirjatyyppisekshän tää on tosin menny. Aika muovaa.

Ok, monelle ihmiselle blogin sisältö on varmasti niin arka aihe, että jos ei tuu ihmisiä viihdyttäviä juttuja niin koetaan epäonnistuneensa. Lukijamäärät ennen kaikkea. Hinnalla millä hyvänsä.
Pelätään ehkä, että oma nimimerkkikin joutuu naurunalaiseksi. En tiiä.
Sinänsä hullunkurista, koska bloggaus on nimenomaan homma, jossa voit kirjoittaa millä nimimerkillä tahansa eikä kukaan tiiä ketä oot ellet sitä paljasta. Ellei kaveripiiri sitten oikeasti selaa blogeja ahkerasti ja tunnista jutuista tai kirjoitustyylistä.
Onks se sit niin, että sillä hetkellä kun luot nimimerkin niin siitä tulee sun nimesi ja siihen kohdistuva kritiikki (tai edes kritiikittä jääminen) on loukkaus sua itteäs kohtaan? Tai siis että on tilanteessa aivan kuin ihmiset näkis sun naaman vaikka ne näke vaan nimimerkin. Onko ihmiset niin herkkähipiäisiä?

Blogimaailmasta ja sen ympärillä pyörivistä ihmisistä pitäis ehdottomasti onnistua tekemään joku väitöskirja jostain psykoanalyyttisestä näkökulmasta. Sekä kirjoittajista että lukijoista. Motiiveista ja kaikesta siihen liittyvästä.
Niin, ja siis suomeksi, ulkomailta näitä varmaan jo löytyy. Vois ainakin kuvitella.

Krooninen pimpottelija

Jos kävelette/pyöräilette usein Kumpula-Tapanila-Pasila -bermudan kolmion sisällä, ajatte aivan pyöräilytien reunassa ja joku ääliö pimpottaa silti tietä tullen kovaa vauhtia takaa, niin se oon luultavasti minä.

Tosin pimpotus johtuu aivan täysin siitä, että pyörän kello on niin löysällä ja pimpottaa ihan ittekseen esim. töyssyjen/kivetysten kohdalla. Hävettää aina ihan perkeleesti aina ku joku on jo valmiiks ihan tien reunassa ja yrittää silti väistää vielä sivummalle. Samalla huomaa ohimennessään toisen kasvoille nousseen kireän ilmeen, jonka voisi kiteyttää sanoihin: "Mitä toi ääliö oikein pimpottelee, eikö tossa leveällä tiellä muka oo tarpeeks tilaa ohittaa, luuleeks se omistavansa tän tien vai what?!"

Anteeksipyyntö kovassa vauhdissa on käytännössä mahdotonta ja lisäksi ongelma on siinä että vaikka pyytäiskin anteeks, niin jokaisen kohdalla pitäis kuitenkin tehdä jälleen samoin eikä se oo mahdollista. Todella kiusallinen tilanne. Pitäis onnistua nyt aktivoitumaan ja ettimään jostain kellarin sekasotkusta oikeat välineet, jotta sais ongelman korjattua. Yritän normaalisti vältellä työkalupakkia parhaani mukaan, mutta kai sitä pitää nyt ottaa härkää sarvista. ;)

Ulkomaalaiset eivät tiedä mitä menettävät.

Rauhallinen viikonloppu mökkeilemässä. Aurinkoa, sininen taivas, sopivan kuumaa. Mukavan vilpoinen järvivesi. Rantasauna.

Iltanuotio järvenrannassa, paahdettuja maisseja, kunnon lihaa, kaiken maailman herkullisia kasviksia. Muutama kylmä kalja. Hyvää seuraa.

Metsää, hyviä patikointireittejä luonnonpuistossa järvien välissä. Näköaloja kalliolta. Reippailua. Nuotiopaikka, makkaraa, paahdettuja vaahtokarkkeja. Vilkas koira jaloissa pyörimässä.

Lepohetki laiturilla, kirja, raikas tuulenvire. Kaloja kirkkaassa vedessä. Raahautuminen viimeisillä voimilla varjoon ja pehmustettuun paikkaan, päikkärit.

Pitkiä, hyväunisia ja raikkaita öitä. Univelan kukistamista. Totaalista rentoutumista.

Savelan Linnut - beware!

Nyt pitää huolestua. Työmatkan varrelle Savelan(Kehän I:n sisäpuolella, vaikka ei välttämättä uskoisikaan) peltoalueille on alkanut kerääntyä perhanasti jotain mustia lintuja. Ensisilmäykseltä sanoisin et korppeja, mutta mun lintutuntemukseni on tunnetusti aika rajoittunutta. Variksia tai harakoitane ei ainakaan oo, sen verran nyt kuitenkin huomasin.

Ne levittäytyy yllättävän tehokkaasti pyöräilytien päälle, joten ku ajaa "ohi" niin ne kaikki vetäisee ittensä lentoon just kaks metriä ennen kuin ne jäis alle. Tosin toi on aika hauskaa, koska saa makean leffaefektin aikaseks ku ne liihottaa siinä vieressä muutaman metrin päässä pellon päällä. Vielä ku aamuaurinko paistoi mukaasti, niin hetki oli ku suoraan jostain sedän paremmasta luontodokkarista.

Tässä nyt sit vaan odotellaan ensimmäisiä uhreja, eiköhän ne kohta jo ala hyökkäilemään. Pitäneekin alkaa tarkkailemaan niiden käyttäytymistä, siellä Hitchcockin verisodassahan (piti kirjoittaa aluks versiossa, mutta näppäilyvirhe sai aikaan vielä paremman kuvauksen leffasta) niillä oli selvä kaava.

Tätä mun paranoiaa ei tietenkään yhtään ruokkinu Linnut-leffan kattominen pari päivää sitten. Vai ruokinkohan mä oikeasti niitä. Kyllä ne oikeasti vainoaa mua. Usko siihen.

Tuohtumuksesta suuttumukseen

Tänään muhun iski aivan puun takaa pieni tuohtumus. Miksi Suomessa on niin saatanan huonot pizzat?! Aloin miettimään siinä sitten lähiaikoina käytyjä paikkoja kuten Argentiinaa, Brasiliaa ja Egyptiä, joissa kaikissa pizzat oli aivan toista maata kuin suomalaiset. Täytteitä on oikein kunnolla ja juustoa päällä kans. Suomessa ku tilaat pizzan tuplajuustolla niin siinä oo yhtään sen enempää juustoa ku normaalissakaan. Ja kaiken lisäks ne maistui perhanan hyville, ei sellaisille mauttomille lätyille mitä täältä saa.

Sit alkoi oikein **tuttamaan tää touhu täällä. Miks helvetissä Suomessa isoissa kaupoissa on niin kallista? Puhutaan vaikka kokoluokasta "Supermarket". Ulkomailla ihmiset haluaa suosia pieniä puoteja ja yrittäjiä, isot kaupatkin toki kerää ihmisiä paljon, mutta ne joutuu pitämään hinnat selvästi alhaisempina suhteessa pieniin kauppoihin, jotta porukka kävis siellä siinä mittakaavassa kuin käydään.
Mites meillä Suomessa? No, koska ihmiset käy joka tapauksessa isoissa kaupoissa jotta kaikki löytyis saman katon alta, niin siellähän voidaan sen takia pitää hinnat sen takia korkeampina. Pitäähän sitä voittoa tehdä. Kunnolla. Ja sit ihmiset vielä käy siellä. Pahimpina esimerkkeinä Herttoniemen K-Supermarket Hertta sekä Käpylän K-Supermarket Mustapekka.

Ok, toki on halvempiakin kauppoja kuten S-Marketit, mutta ei nekään oo lähelläkään sitä suhdetta kuin muissa maissa, esim. Ranskassa. Jotenkin vaan tuntuu et meitä kaikkia viedään oikein kunnolla puikoista. Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Siinä on tosin huono olla maksamatta kun kaikkialla on suunnilleen samat hinnat. Onko Suomessa edes mitään varsinaista kilpailua kaupan alalla? Vai onko kaupoilla muka oikesti niin huonot katteet tuotteissa ettei hinnoilla voi taistella? Vai onko sitä vaan niin sokaistunut eurohinnoista, ettei tajua kaupoissa olevan järkyttäviä hintaeroja? Kaksitoista senttiä. Seitsemänkymmentä kaksi penniä.

Tuottoisaa

Ajankuluks klikkailin muutaman satunnaisen blogin, jotta ois jotain uutta ja raikasta luettavaa. Hyvin onnistui, tässä ensimmäinen johon törmäsin:


"Iida (blogin nimi)
Tuesday, May 16, 2006

Tervehdys maailma!
Tämä on minun ensimmäinen postaukseni maailmalle! Jännittää, miten se onnistuu.
posted by Ripsa @ 7:12 AM 0 comments "

Hmm...tais olla turha toivo osua johonkin kultasuoneen. Ehkä sit seuraavalla kerralla...

Iltaa viettämässä

Eilen illalla tuli lähettyä morjestamaan vielä viimeisen kerran Meksikoon suuntaavaa kaveria. Tänään oli kuitenkin aamulla duunia, joten suunnitelmissa ei ollu varsinaisesti alkoholin lipittäminen. Tulihan sitä jokunen tuoppi vedettyä, mutta ei lähetty kuitenkaan darrahakuiselle linjalle. Tai siis mä en lähteny, muutama kaveri tais tosin jatkaa Pataässässä vielä tovin viimeisen julkisen kulkuneuvon lähdön jälkeen.
Hupia vikassa junassa toi kuulemma Puistolassa asuva ja Tikkurilaan suunnistava nuori pojankloppi, joka kyseli aktiivisen kännisenä voiko Oulunkylän jälkeen jo ostaa Vantaan sisäisen lipun. Tai jos ei kerran vielä voi, niin kai Puistolasta sitten jo varmaan ainakin voi?

Kotiin saavuin kahden aikaan ja täysin pirteänä. Ei tehny kyllä ollenkaan mieli mennä nukkumaan, vaikka tiesi et aamusta tulis vaikea. Vähän minttusuklaajäätelöä pakkasesta ja hetki kirjan kanssa niin sai hieman kerättyä unihiekkaa silmiin.

Eilen tuli vähän alustavasti puhuttua, että pitäiskö sitä sit kuitenkin lähteä suunnittelemaan Meksikon matkaa. Rahoitus varmaan järjestyy jos vaan jaksaa viihtyä töissä, mut toi aikataulutus lienee suurempi ongelma. Ei sinne viittis lähtee vaan kaheks viikoks, vois olla hieman parempi setti tällä kertaa. Että ehtis käydä pyörähtämässä vähän muuallakin.
No, pitää nyt kattoa. Olis niin paljon paikkoja jonne haluis mennä ja niin vähän aikaa. Valmistuakin pitäis jossain vaiheessa, mutta mä nyt en vaan halua säästää reissuaikoja minnekään eläkepäiville.

Ajankuluksi

Ranskan reissusta voisi vaikkapa mainita tässä välissä sen verran, että käytiin Gorges du Verdon -nimisessä paikassa. Mahtava paikallinen kanjoni, jossa virtaa joki. Joki laskee Sainte Croix -nimiseen järveen ja veden väri on aivan uskomattoman vihreä. Kanjonin avautumiskohdan läheltä voi vuokrata myös polkuveneitä ja kanootteja pientä pyrähdystä varten kanjonin sisällä. Lisäks kanjonissa kulkee muutamia hienoja patikointireittejä. Kiireisemmille suosittelisin maisemareitin tekemistä autoillen, kanjonin reunoilta löytyy useampia kolmen tähden point sublimejä eli näköalapaikkoja. Ja vaikka ei autosta uskaltaisikaan/ehtisi laskeutumaan, niin näkymät on silti unohtumattomat.

Aikaisemmilta reissuilta voisi mainita myös Lac d'Esparron de Verdonin(kuva ei anna mitään kuvaa paikasta), joka oli kanssa mainio järvi. Tänä vuonna kuitenkin kuulin et siellä läheisyydessä on ollu metsäpalo joka on tuhonnu aluetta, joten tarkkaa tietoa tämänhetkisestä kunnosta ei ole.

Jos on mahdollisuus käydä sielläpäin, niin suosittelen ehdottomasti.