Nuokkumista

Vihdoin ja viimein alkoi sit oman alan kesätyöt laboratorioympäristössä. Maanantaiks mulle oli suunniteltu pehmeä laskeutuminen eli sain tutustua kirjallisuuden kautta tulevaan projektiin. Tiistaina pääsi aamusta tositoimiin, käytännön työt tosin loppui jo joskus kello 13 kieppeillä, joten loppuaika ois ollu jälleen lukemista. Ens viikolla on kuitenkin luvassa yks kunnon härkäpäivä kun erästä reaktiota joutuu tarkkailemaan 12 tuntia putkeen, joten päätin lähteä hieman aikaisemmin töistä, ehkä peräti jo joskus klo14 aikaan. Oli aika luksusta ku on tottunu yleensä kuitenkin olemaan aina neljään saakka.

No, keskiviikko alkoi lupaavasti, kävin Viikissä palauttamassa tän kevään osalta viimeiset raportit ja kun olin kääntänyt nokan kohti etelää ja polkenu noin 2/3 matkasta duuniin päin, niin tajusin ettei reppu oo selässä. Prkl. Eiku täyskäännös. Siellä atk-luokassahan se oli odottamassa missä olin raportit printannu. Duuniin siis kerkesin ehkä vasta n.klo9.15.

Tänään ohjelmassa olevat jutut ei menneetkään ihan niinku oli suunniteltu(eli ne meni just niin kuin ne yleensä labrassa menee...) eikä työssä voitu mennä vielä seuraavaan työvaiheeseen ku piti jättää soossit sekoittumaan yön yli. No, siinähän se kello olikin sit jo 13.30 eikä taaskaan mitään tekemistä. "No, voisithan sä vaikka lukea kirjallisuutta..."

No, siinä sit yritin taistella silmäluomiin raskaasti vaikuttavaa maan vetovoimaa vastaan, mut aika huonoin tuloksin. Jäi toi käyttöturvallisuustiedotteiden läpikahlaaminen aika huonolle jamalle. Nyt sit tulin koneelle(toimivalle! oma ei oikein suostu yhteistyöhön) jotta ei näyttäis liian pahalta ulospäin. ;)

Kello on nyt 16.22 ja periaatteessa pitäis olla jonnekin 17.30 asti et sais työtunnit täyteen. Katotaan onnistuuko.

Työstä toiseen

No niin, nyt on sitten jo viimeinen päivä takana vanhassa työpaikassa. Ens maanantaina odottaa uudet haasteet kun "ammattitaitoni" laitetaan koetuksella oman alan töissä. Luvassa on varmaan lähinnä hanttihommia, mutta sekin on parempi alkuun kuin ei mitään. Saapahan jalkaa hieman oven rakoon. Kampean itteni sitten myöhemmin kunnolla sisään. "Isi, minusta tulee isona laboratoriorotta."

Töiden "loppumista" piti tietenkin lähteä juhlistamaan, päädyttiin lopuks Rose Gardeniin ja keskelle hyvää klubisettiä. Oon aika kaksjakoinen lattiallelähtijä, liian usein tulee jumitettua vaan pöydässä juttelemassa, mut sit ku tulee hypättyä virran pyörteisiin, niin sit mennään usein aika monta putousta kerralla. Nautin jotenkin siitä sellaisesta heittäytymisestä ja autiudesta joka tanssilattialla vallitsee. Toki tuollaiseen fiilikseen pääsy vaatii hyvää musiikkia, sen pitää olla tarpeeks...no...sanelevaa. Rytmi on vaan niin tärkeä.

Kotia kohti tuli vielä lähdettyä kohtuullisen ajoissa, en ollu ees pilkkuun asti. Ja ei, aikainen lähtö ei johtunut siitä et olisin ollu liian päissäni. Which was nice.
Hodarikojun lihis kahdella nakilla oli kuitenkin pieni pettymys. Mut toisaalta mä kyl kerjäsin verta nenästäni ku en suunnistanu kunnon snägärille.

Surrealistinen hetki

Saippuakuplia leijailee ilmassa, hento tuuli riepottelee niitä. Katson ylös ja näen katoavan lyhyen hetken ajan kuinka iloa pursuava alle kouluikäinen pellavapäinen tyttö vetää päänsä nopeasti viereisen talon toisen kerroksen parvekkeen seinämän taakse. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa mykkäelokuvassa; en kuule mitään ääniä, en näe mitään muuta. Sitten soran rahina pyörän kumien alla palauttaa minut todellisuuteen.

Toukokuu

Toukokuu on kiva. Toukokuu on keltainen - siitepölystä. Haatschii!