Olo on ku löysällä makaronilla

Ei tunne jalkoja allaan, päässä heittää, silmät sumenee, on paha olo, oksettaa hieman. Haluaa lisää. What?! Rääkkitreenijakso on alkanut jengin kanssa.

Sunnuntai

Jumituin lauantaina baarista palaamisen jälkeen vielä joksikin aikaa koneelle, joten sunnuntaina pääsi ylös sängystä vasta klo14. Toisaalta pitkään valvominen oli ehtiny jo höyrystää mun kehosta viinat ulos, joten darraakaan ei ollu.

Muutama seuraava tunti menikin sit lähinnä löhöillessä, mut illaks oli suunniteltu lähteä kattomaan futiksen veikkausliigaa Hongassa pelaavan vanhan koulukaverin Peke Huuhtasen peliä. Honka oli muutenkin kuulemma pelannu tällä kaudella sen verran viihdyttävää futista, että kiinnostus peliäkin kohtaan oli kohdallaan. Ilta oli lämmin ja kotona pohditut mietteet "Otanko rantasandaalit vai sukat ja kengät jos ilta viilenee paljon", oli aivan turhia sillä varsinkin aurinkokatsomossa hiki virtasi. En ois uskonu et joutuu Suomessa toteamaan, mutta olin huojentunu ku yks pilvi kulki jossain vaiheessa auringon editse.

Matsi päättyi 2-1 Hongalle, voittomaali syntyi matsin lisäajalla ja 4800-päinen katsomo repesi riemuun. Peke ei päässy tehoille eilen, mutta pelästytti kuitenkin katsomon heti pari sekuntia voittomaalin tulemisen jälkeen jäämällä taklaustilanteen jälkeen maahan makaamaan pidellen polveaan. Mies jouduttiin kantamaan paareilla ulos kentältä, mutta vamma ei kuulemma onneks oo ilmeisesti mikään kovin vakava. Hieman nousi kyllä ittellänikin pala kurkkuun, noi polvivammat on näet sen verran pahoja juttuja. Vaikka Peke ei maali- tai syöttötilastoon päässytkään, niin tärkein eli joukkueen kolme pistettä maistui kuulemma kuitenkin erittäin hyvälle.
Honka jatkaa edelleen matkaa terävimmässä kärjessä ja musta tuntuu et matsin viihdyttävyyden takia suunnistan Tapiolaan vielä uudestaan tällä kaudella.

Sydän aivan pakahtuu

Siis ei oo paljoa kauniimpaa kuin kävellä yöbussin pysäkiltä hieman kauempaa kotiin kun aurinko väläyttelee päivän ensimmäisiä säteitään puiden latvoissa ja usva hyväilee niittyjä. Ilma on raikasta eikä oikein tiiä miten päin sitä olis ku on niin hyvä olla.

Harmi et toinen taas voi kokea parhaat hetket vain kylminä ja ei-todellakaan-nautinnollisina.

Sade - mikä ihana tekosyy

Eilen tuli katottua Amistadin tarina uudestaan ekaa kertaa leffateatterissa kattomisen jälkeen. Ekalla kerralla olin aika liekeissä leffasta, kun taas leffaseura paljasti elokuvan jälkeen että oli ollut moneen otteeseen lähellä nukahtamista eikä ollut pitänyt leffasta. Ymmärsin toki henkilöä silloin, koska leffa oli kohtuullisen rauhallinen vaikkakin kovan tunnelatauksen sisältävä.

Eilisen katsomiskerran jälkeen ei voi kuin harmitella henkilöitä jotka eivät leffasta pysty nauttimaan, musta se oli jälleen kerran vaikuttava ja koskettava. Onko aihe suomalaisille nykynuorille liian kaukainen hyvinvoinnista johtuen? Vaikeeta sanoa.
Nukkumaan pääsi kuitenkin vasta kahen aikoihin.

Aamulla oli tarkoitus lähteä poimimaan mansikoita, mutta sateen ropina seiskan aikaan ikkunoissa sai jäämään omaan lämpimään sänkyyn. Kuinka helppoa onkaan lykätä suunnitelmia ku sataa.

Nyt on kuitenkin taas kiire sinne kaverin valmistujaisiin. Katotaan onko huomenna pahakin kankkunen. Sormet ristissä. ;)

Perjantai-ilta

Huaah... Loman jälkeinen ensimmäinen viikko meni aika kivuttomasti. Nyt oon palkinnu itteni aivan rauhallisella koti-illalla, mukavaa ku saa välillä vaan olla yksin. Tietokone auki, hyvää musaa tulemaan taustalle, vähän netin selaamista ja sit manageri hyrräämään. Käväsin vääntämässä tossa vielä ruhtinaallisen suuren annoksen jo aikaisemmin hehkuttamaani minttusuklaapirtelöä. Kyytipojaks Ranskasta tuotua kunnon sekundariisisuklaata. Voi kunpa meilläkin myytäisiin tällaistä. Bonarina vielä muutama havre flarn. Mä oon muuten aina kutsunu niitä havre flaneiksi. Sointuu paremmin korvaan. En aio vaihtaa lausuntatapaa.

Huomenna ois tarkoitus mennä poimimaan heti aamusta Ruotsinkylään mansikoita jos sieltä vielä löytyis niitä pikkupaskiaisia. Taitaa vaan olla aika viheliäisen pieniä kuivuudesta johtuen, tai näin oon ainaki kuullu.
Illalla ois erään naispuolisen kaverin valmistujaiset ja tarkoitus ois varmaan jatkaa siitä sit jonnekin stadin yöhön. Hauskaa kyseisen kaverin kanssa juhlimisessa on vaan et 95%:ssa tapauksia se jää aina Sörkässä pois ja menee kotiin ku se on jo niin poikki. Naiset... ;)

Lomat on ohi

Kaksi viikkoa Ranskassa hurahti aika vilkkaaseen näin jälkeenpäin ajateltuna. Yllätys, yllätys. Paikan päällä päivät kuitenkin vaihtui aika maltilliseen tahtiin, joten siihen pitää olla tyytyväinen. Paljon olisi reissusta kerrottavaa, mutta aika ei tässä välissä riitä kertomaan paljoakaan. Juttua putoaa sitten vähän väliä kunhan on aikaa olla taas koneella.

Se verran voin kiteyttää kuitenkin tuntemuksia, että suuri hurmos ja usko futiksen maailmanmestaruuteen ja sen jälkeen karvastakin karvaampi tappio finaalissa loi aika haikeat fiilikset. Ihmiset oli kyllä maanantaina kaduilla aika nyrpeillä naamoilla.

Jotain kansallisesta tunnelmasta MM-kisojen aikaan kuvastaa eräs tilanne leipomossa pienessä kyläpahasessa parikymmentä kilometriä Välimereltä:
Äiti lähti eräänä aamuna hakemaan leipää ja croissantteja boulangeriesta. Hyllyllä oli leipä jonka ympärille oli kiedottu tricolore-nauha. Äiti sitten ihmeissään kysyi, että onko tuo leipä koristeena vai onko se myytävänä? Ja miksi nauha on siinä?
Myyjä(vanha ranskalainen mummeli): "On se myytävänä. No mutta madame, ottelun kunniaksi tietenkin!"
Kuinkas muutenkaan! Ranskahan oli juuri edellisenä iltana peitonnut hallitsevan maailmanmestarin ja suurimaan mestarisuosikin Brasilian.

Perhana että oikeen harmittaa ja jopa **tuttaa vieläkin se tappio. Ei sillä tavalla. Ei sillä tavalla.