The journey continues

Nyt on sitten siirrytty jo Brassien puolelle ja talla hetkella pidetaan majaa Ilha Grandella, chillaussaarella muutama sata kilometria Riosta.

Kaytiin matkalla BA:sta Brasseihin maiden rajalla sijaitsevilla Iguazu Fallseilla. Oli muuten aika mahtava paikka, kannattaa ehdottomasti kayda jos on vaan mahdollisuus!

Taalla Brasseissa kielen kanssa joutuu hieman kikkailemaan, tuo portugali kun ei oikein taivu yhta helposti kuin espanja. Onneks molemmissa kielissa on paljon samoja verbeja, mutta ei espanjalla pelkastaan kyl aina tuu ymmarretyks.

Ilha Grande on Brassien toiseks suurin saari. Praioja eli nimettyja uimarantoja loytyy 103 kappaletta ja jopa yks vesiputouskin. Muuten saari on hyvin vuoristoinen ja taysin sademetsakasvillisuuden(ainakin mun silmissa) peitossa. Vedet on kirkkaita ja tarkoitus ois lahtea hieman snorklaamaan jonnekin hyviin laguuneihin. Taa on aika pitkalti kunnon paratiisisaari.

Brassit on hintaluokkana yhden asteen korkeammalla kuin Argentiina, ja taa saari on ehka ikava kylla viela manteretta yhden pykalan korkeammalla. Turisteja siis on, mutta paikka ei oo kuitenkaan menettanyt (ainakaan viela) paikallista identiteettiaan. Kannattaa kuitenkin tulla kaymaan nopeasti.

Porukka on tosi chillia ja lahes autiolla hiekkarannalla on mukava kayda heittaa femmat paikallisten kanssa ja heittaa vahan tarinaa.

Ja jos kayt Brasseissa, niin aivan ykkosjuttu (caipirinhatkin jaa kakkoseks) on sucot. Taivas avautuu kun maistaa esim. juuri tuoreista hedelmista vaannettya abacaxi e limão -sucoa! Eli siis ananas- ja limemehua.

Nyt aika rientaa ja pitaa lahtea nauttimaan kuvankauniista rannoista!

El bar semi-fino

Tanaan on ollu kyl aika tapahtumatayteinen paiva. Oltiin moikkaamassa Obelixia Bairesin Espalla ja siita sitten tangotunnille. Ja vaikka nyt voi oma kehu hieman haista niin kyllahan olinhan ma nyt aika paallikko siella.
Siita sitten kampille ja kaverin laksiaisiin. Firman siis. Semi-fiini paikka siis. Just joo. Vahan jopa pelott kun mentiin sisaan. Et kuinkas paljon toi ruoka taas maksoikaan taalla, viime kerrasta kun on taas niin paljon aikaa...

Kaverilla on huomenna dyynia (tata kirjoitetaan klo 05.53 paikallista a.m.) ja jaatiin sit kavereiden kanssa sit sinne mutsis super pancho baariin. Ja juomat maksoi nothingia. No ei tod. Vaikka oltais oltu jossain Lontoossa.

Silloin kun baarilla on tarjota esim. viskipulloa joka maksaa yli 500 euroa niin kaikki ei oo ok. Vaikka bisse maksais kuinka 5 rankylaa. Ku ei se enaa maistu sitten samalle.

Nyt oon muuten hostellin koneella, josta on siis nettiyhteys. Niin kuin ehka jo tajusittekin. Kuinka tyhma voi suomalainen olla et kirjoittaa tollaista... Huomenna checkout a las diez y el bus sale a las siete. Tenemos plusieurs (en jaksamu miettia enaa espanjaks) horas antes (vai oliks toi jalkeen, tais muuten olla) que lahdemme kaupungista, joten menemme kai kaverin luokse. Ihan ku me ei muuten oltais siella muka muuten joka paiva useita tunteja..

Oon muuten aivan paissani hostellin koneella ja voi olla et jo kirjotin siita mut en jaksa tarkistaa. Bosor!

La vida en Baires

¡Hola chicos y chicas! Reissu on lahteny oikein mukavasti kayntiin ja Buenos Aires eli Baires on tullut tutuksi nimenomaan paikallisten nakokulmasta. Oppaana meilla toimii kaveri joka on viettanyt taalla nyt kohta vuoden, joten ollaan paasty paikalliseen meininkiin kivasti kasiks.

Matka Helsingista tanne aika kauas kotoa kesti noin 20 tuntia, lentoa vaihdettiin valissa Pariisissa. Neljan tunnin odotus Roissyn lentokentalla ei kiinnostanut joten kaytiin piipahtamassa myos Pariisin keskustassa. Aluksi oli tosin tarkoitus menna vain hieman ulos lentokentan maastosta jaloittelemaan, mutta paikallinen K-juna pysahtyi paikallisilla Korson ja Kontulan asemilla joten nahtiin parhaaks jatkaa matkaa pummilla sitten Gare du Nordille asti. Muutama kortteli ja hyvat sorbet-jatskit kahvilassa jai Pariisin saldoks.

Pariisi-Buenos Aires vali taittui noin 13 tunnissa ja nukuttua sai jotenkin. Matkaa vauhdittivat kuitenkin jokaisella paikalla ollut oma naytto josta pystyi kattomaan leffat tai pelaamaan erilaisia peleja. Ranskalainen "Haluatko miljonaariksi?" sujui yllattavan hyvin, vaikka ekat kysymykset olikin lahinna ranskalaisia sanontoja. Eka kynnyskysymys ylittyi lahes joka kerta. Syksylla ei muuta kuin ilmoittautuminen menemaan Suomen ohjelmaan. Pikamainintana myos tietokoneen paihittaminen shakissa - tosin helpoimmalla tasolla. Mutta voitto kuin voitto.

Bairesissa keli on ollut aika viilea, taallahan on nyt naet lopputalvi. Pari ekaa paivaa oli tosin mukavan aurinkoista ja lampotila varmaan jotain 15-18 astetta. Aika hyvin on parjanny farkuilla ja jollain pitkahihaisella.
Pari vikaa paivaa on ollu hieman kylmempaa ja takkikin on ollut aika tarpeellinen vekotin. Sadetta ja ukkosmyrskykin on tullu jo nahtya.

Hmm..ehka pitais hieman valottaa myos porukkamme kokoa? Meita on siis taalla siis nyt seitseman tyyppia, kuusi jatkaa ja yksi nainen. Ja iat on siis 24-26 vuotta. Mina ja nainen kiiruhdetaan reissu reilussa kolmessa viikossa matkareittina Baires - Iguazu Falls - Rio de Janeiro, pari muuta jatkaa omistaa lentopassit reitille Helsinki - Baires - Santiago de Chile (tama vali omia maareitteja) - Lima - Sao Paulo - Helsinki. Kolme viimeista lahtee Bairesista Chilea kohti ja sen jalkeen taitaa olla reissu aika auki. Pois muut tulee valilla syyskuun loppu - lokakuun loppu.

Bairesin hintataso on ollut jopa hieman yllatys. Ja nimenomaan siis hyvassa mielessa. Peson (eli tuttavallisemmin "rankyla" (kahdella aeaella) kurssi suhteessa euroon on noin 3,5 rankylaa = 1 euro.
Hinnat on rankyloissa lahes samaa luokkaa kuin Suomessa ne on euroissa. Eli syoda voi kylla halvalla.

Esimerkki ekassa paikassa jossa syotiin:
Alkuruoka + paaruoka + jalkiruoka + juoma esim. bisse/viini + kahvi = 20 rankylaa. Ja olipa muuten hyvaa pihvia!

Laheisella grillilla myos esim eilen: kunnon reipas pihvi jota ei edes jaksanut syoda loppuun (6 rankylaa), ranskalaiset kahdelle (yhteensa 2 rankylaa), 0,6 l limu 2,5 rankylaa = 9,5 rankylaa per naama. Eli alle kolme euroa ja aivan taynna. Ei paha.

Taksit on myos muy económicos, reissu kampilta (Palermon kaupunginosassa) hieman enemman keskustaan maksaa yhdelta taksilliselta noin 7-8 rankylaa. Eli noin kaksi euroa. Siina ei jaa paljoa per henkilo.

Yoelamasta on vaikea sanoa paljoakaan. Tama aivan taysin siita syysta, etta perjantaina jolloin lahettiin ekan kerran kunnolla yohon meni ehka hieman overiks. Vedettiin kampilla eka pohjiks paikallinen votkulipullo eli vaihto-oppilas Orloff viiteen pekkaan + bissea aika monta lirtan pulloa + viinia. Jo ekassa aloittelupaikassa eli jossain brassibaarissa caipirinhoja otettiin kaksin kasin + bissea. Kunnon yokerhoon lahettiin noin vahan ennen kolmea (taalla taa aikataulu on vahan myohemmassa) jolloin koko porukka jo nuokkui tosi pahasti taksissa. Mentiin sisaan, iso baari ihan tukossa ja mentiin sit ylakerran tanssilattialle josta lahdin heti kaymaan alakerran vessassa. Kun tulin takas niin lahdettiin jo heti menemaan. Baarissa oltiin reippaasti alle 30 minuuttia. Liput sisaan maksoi 15 rankylaa jotka tosin sisalsi ilmaisen juoman. Jota kukaan ei kuulemma ollut taas tajunnut hakea. Paitsi kuulemma mina, mutta en usko, koska en itse muista tapahtumasta patkaakaan. ;)
Taksimatka kampille oli taas aika uninen koko porukalla.

Seuraavana paivana 4/5 omisti kauhean paansaryn ja 2/5 kavi heittamassa khymingit. Kahteen kertaan. Edes sarkylaakkeet ei pysyneet sisalla vaikka yritti.

Kohta loppuu nettiaika. Muut tulee muutenkin kohta espanjan kielen yksityistunnilta, joten pitaa lopettaa. Huomenna pudistetaan Bairesin tomut kamoista ja suunnataan kohti lampimampia alueita pohjoisessa eli vamos a las caracatas (tai jotain sellaista) de Iguazu. Kuulemma todella hienot putoukset. Siella varmaan menee noin kaksi paivaa, jonka jalkeen nena kohti Brassien rannikkoa ja kirkkaita sukellusvesia. Siella onkin sit jaljella viela noin 1,5-2 viikkoa. Ettei tartte tulla aivan valkoisina takaisin. ;)

Lisaa juttua kunhan kerkean taas jossain vaiheessa koneelle. ¡Hasta luego!

Epsanja ruosteessa

Nyt alkaa olemaan kamat kasassa. Kotoota lähtöön on vielä ainakin kolme tuntia, mut veikkaan et jotenkin onnistuu vielä huomaamaan jotain mitä pitäis ehdottomasti olla mukana. Rinkkaan jäi ihan mukavasti tilaa, joten ei se toisaalta haittaa, vaikka jotain ekstraa mukaan pitäis vielä ottaakin.

Kävin eilen poistamassa taskukokoisen suomi-espanja-suomi -sanakirjan kirjakaupasta, kun en sellaista kieltä opiskellessani jaksanut hankkia. Sanakirjat olivat ylimmällä hyllyllä, ja sain etuoikeuden auttaa chileläisnaista, joka ei sinne stratosfääriin asti aivan onnistunut kurottamaan. Hän oli hankkimassa vastaavaa opusta kuin mäkin. Vaihdoimme muutaman sanan espanjaksi, ja totesin samalla että onhan se kieli "hieman" ruosteessa. Kassalla minun jälkeeni asioidessani neiti sanoi oikein sujuvasti myyjälle: "Terve!" Hän ei ainakaan piiloutunut englannin kielen tarjoaman suuren ja synkän varjon taakse.

Kotona sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kaivoin naftaliinista vanhan lukion espanjan kirjan. Sanakirja on kätevä reissussa, mutta eihän siitäkään ole hyötyä jos ei muista ollenkaan sanojen taivutuksia tai muita juttuja. "Español uno" käy hyvin viime hetken tärpistä.

Voisin kuvitella, että tää on vika postaus ennen lähtöä, joten haluaisinkin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja toivottaa itselleni hyvää matkaa. Tätä Helsingin peittävää yhtenäistä sadeverhoa ei tule ainakaan ikävä. Mutta toivotaan että se pian jo väistyy ja saisitte nauttia vielä aurinkoisista keleistä, niin kuin mun mielestäni elokuussa Suomessa pitäis ehdottomasti saada. Argentiinassa ei odota vielä mitkään helteet, lämpötila on kuulemma tällä hetkellä suunnilleen vielä samaa luokkaa kuin täälläkin, tosin siellä taitaa aurinko paistaa. Kelpaa kuitenkin tähän hätään.

Yritän päästä jakamaan kokemuksiani tänne blogiin mahdollisimman usein, koska muuten varmasti niin paljon jäisi kertomatta. Tietoa varsinaisesta reitistä tai sen varrella sijaitsevista paikoista ei siis vielä ole, joten on vaikea arvioidakaan kuinka usein koneella ehtii kääntymään.

Nyt ei muuta kuin viimeiset löylyt ja sitten nenä kohti Etelä-Amerikkaa! ;)

Matkavalmistelut

Kova kiire on kamojen kanssa, vielä on jotain hankintoja. Kaiken lisäks paljastui ikävä yllätys kun selvisi ettei Helsingistä löydy ollenkaan Argentiinan pesoja... Lisää myöhemmin.

Stuck in March

Mikä juttu se muuten oikein on, että kotona pitää olla kalenteri roikkumassa jossain seinäntäytteenä? Just tajusin, että omista nurkistakin löytyy tollainen Kreikka-kalenteri, jonka mukaan oon jumiutunut elämään maaliskuuta kuukausi kuukauden perään. Ei siinä mitään, kyllähän maaliskuussa on ihan hieno maisema jostain vanhan ajan majakasta ja tyrskyistä rannikolla, mutta kai niitä kivoja kuvia voisi löytyä muidenkin kuukausien kohdalta..? Kuten elokuun?!

Vai kertooko se vaan siitä, että omistaja elää vain päivästä toiseen jumiutunutta elämää? Että päivillä, viikoilla tai kuukausilla ei vain yksinkertaisesti ole väliä? Että heräät seitsemältä, syöt jotain halpoja muroja, käyt luennolla tai duunissa, kiirehdit hakemaan treenikamat nopeasti iltapäivän päätteeksi kotoa ja myöhästyt treeneistä. Että saavut kotiin väsyneenä yhdeksältä illalla, syöt ja tuijotat illan tv:tä koska tuntuu, että olet muuten tuhlannut kokonaisen päivän tekemättä yhtään mitään? Eiköhän tää elämä oo vähän turhan lyhyt sellaiseen.

Ihan kuin Päiväni murmelina. Mua muuten aina hieman ärsytti kyseinen leffa. Jotenkin tuli vaan niin tuskastunut olo kun kattoi sitä. Leffasta löytyi opetus, löytyisköhän sellainen mun elämästänikin? Ja ehtiikö sen itse selvittää ja jakaa salaisuuden muiden kanssa...

Miksi, oi miksi?

Mistä johtuu, että kun on pääsemässä vihdoin ja viimein lomalle, niin silloin on kaikista kovin kiire. Oon tehnyt kauhealla tohinalla ja kiireellä töitä tässä koko päivän, ei puhettakaan netistä. Tai tauoista. Tässä nyt on kuitenkin jo viikko menty niin kovaa, että alkaa tuo "paina, paina, ihan kohta pääset lomalle ja pois täältä" -mentaliteetti olemaan täysin lopussa. Nyt mennään eteenpäin jo pääkopan benshöyryillä. Tai viikonlopun alkoholihöyryillä, tiedä siitä sitten. Niitä kuitenkin vielä taitaa hieman leijailla tuolla korvien välissä.

Tuossa jää vielä onneks pari päivää järjestellä asioita ja ottaa rauhassa, ne todellakin tulee tarpeeseen. Saa vähän ladattua akkuja ettei lähde reissuun ihan hermorauniona.

Mitenköhän muuten käy blogin reissun aikana? Yritän varmaan aina välillä päästä koneelle kertomaan kuulumisia, mutta päivitykset voi kyllä olla aika satunnaisia. Katotaan mihin resurssit riittää.

Volumen ocho

Ei silloin lauantaina tullutkaan niin kiire ku pelkäsin. Kello oli herättämässä jo joskus klo9.00 ja lähteä pitikin kotoa vasta joskus klo13.00 aikoihin. Tulikin torkutettua vähän turhaan n.klo9-11 ku pelkäsin ettei saa enää nukahtaa ilman herätystä ettei nuku pommiin.

Mitähän häistä vois sanoa... No, en oo koskaan ollu vielä huonoissa häissä eikä nää ollu poikkeus. Morsiain oli kaunis ja mies komea, molemmat tosi mukavia tyyppejä. Paikalla oli paljon tuttuja, ruoka todella hyvää jälleen kerran eikä juoma loppunut kesken. Vessoihin oli vielä varmistukseksi sijoitettu naisille Baileys-pullo ja miehille viskiä + pinkka shottilaseja. Käyttöohjetta ei ollut eikä tarvittukaan. Kyllä sitä Suomessa ollaan kovin fiksuja ja lasketaan yksi + yksi yhteen tällaisissa asioissa, mutta muuten hieman valikoiden.

Sunnuntai olikin sitten palautumispäivä. Vaikka kankkusta ei pahemmin ollutkaan (kovasta yrityksestä huolimatta ;) oli silti aikamoinen väsymys vielä päällä. Rankka työviikko ja tuplaviikonloppu jätti jälkensä. Silti jostain löytyi voimia lähteä vielä illaksi Lintsille. Jonoja ei ollut yhtään ja laitteisiin pääsi suoraan jos ei kieputtimet olleet juuri käynnissä. Parhaat naurut sai aikaan jo toista vuotta peräkkäin joku sellainen lasten laite, joka oli vähän kuin miniatyyri Raketti. Mutta paljon parempi! Vatsanpohjassa kutitti koko ajan eikä voinut kuin nauraa koko setin ajan. Nauratti siinä hiukan myös laitetta valvottanutta tyttöä, kun kyydissä ei ollut yhtään lasta, mutta kylläkin neljä "aikuista". Vastapainoksi tuli kyllä tämän jälkeen mentyä vieressä sijainneeseen Kieppiin, joka oli juuri niin ikävä kuin muistikin. Pakko oli silti väkisin mennä. Parin ensimmäisen sekunnin jälkeen menosta ei enää nauttinut ja piti yrittää vaan kestää loppuun asti. Ruokasaldoksi jäi kermahillovohveli + limu, ranskalaiset ja hattara. Hattara kuuluu Lintsillä käyntiin yhtä tiukasti kuin Lintsillä käynti kesään.

Mistä tietää, että on vetänyt hyvät pohjat?

- lähtee baaria kohti, vaikka tietää että seuraavana päivänä on tärkeää tekemistä eikä saa olla kankkusta

- pistää katujamit pystyyn kaverien kanssa kun joku on tajunnut ottaa iPodin ja kajarit mukaan.

- on niin kännissä ettei edes tajua juoda baarissa mitään

- on puolentunnin jonottamisen jälkeen baarissa noin viisi minuuttia, jonka jälkeen tajuaa että on niin kännissä et pitää lähteä kotiin. Ei voinut tajuta sitäkään sitten ennen baariin menoa.

- haluaisi sanoa narikkaäijälle: "Voisinko ottaa tästä numerosta(kortilta) tavaraa?" mutta on niin kännissä ettei saa sanaa suustaan ja päätyy vain ojentamaan narikkalapun ja nyökyttelemään

- nappaa matkalla baarista yöbussille kaupunkipyörän ja kuvaa digikameralla videota ja väistelee ihmisiä Helsingin yössä yhdellä kädellä

- ei ole videon ajan missään vaiheessa hiljaa, vaan huutelee koko matkan. Yhtään lausetta tai oikeastaan edes oikeata sanaa ei tule suusta, vain outoja huudahduksia ja "lauseita" joita ei voi mitenkään ymmärtää

- tullessaan kotiin yöllä laittaa koneen päälle ja yrittää(tästä on vain hämärä flashback) kirjoittaa jotain blogiinsa, mutta on vieläkin niin kännissä(ja väsynyt myös) ettei pysty kirjoittamaan

- laittaa nukkumaan mennessään koneelta soimaan viisi 60-70 minuutin mittaista chillout-levyä putkeen

Ja tämä kaikki siis pelkillä pohjilla, rahaa kului illan aikana:
-bussi keskustaan 2 euroa
- mäkkimättö 5,60 euroa
- bussi kotiin 3 euroa(kai, en muista oikein enää)
= 10,60 euroa

Olipa halvat pleksit.

Kenen lihas?

Salmaripullo kiertää ja eihän tän nyt ihan näin pitänyt mennä. Pelottaa jo nyt huominen. Dunkkuun tulee, kävi miten kävi. Mutta hyviä nachoja&lihanpaloja. Ei voi kiistää. Rinksistä!

Kestääkö selkäranka?

Huomenna häihin. Vieraaksi. Ja jakamaan ohjelmia kai myöskin. Perkele. Siis noille ohjelmille. Vaikka onhan se kunnia. Perkele.
Aamulla pitää olla ajokunnossa ja liikkeellä n.klo11, onkohan paitaa edes silitettynä valmiiks...? Tiiän jo nyt et tulee kiire.

Kaveri soitti tossa vähän aikaa sitten. Pitää kuulemma lähteä jollekin tämän kaverin kaverille grillaamaan ja ottamaan muutama olut. Kylläpä kuulosti sivistyneeltä.

No ehkä jos sitä lähtisi vain muutamalle... Katsotaan mitä käy.

The battle

"Well well lakritsijäätelö, we meet again!"

- You wouldn't dare!

"No katotaan vaan. Rehellinen yks ykkönen. Mies jäätelöä vastaan."

-Hyvä on. Mutta muista, mä varoitin sua! Mä teen susta hakkelusta.

.
.
.
Pitkä hiljaisuus.
.
.
.
- Hei, ei väsytystaktiikka oo reilua peliä! Vai onko se tuo sun katseesi joka sulattaa mut?! Taistele kun mies! Pelkuri!

"Älä hikoo, se koituu sun kohtalokseks."

-Mä en kestä enää, ota mut!

"Grrrrr...Rouskis. Mmm..so sweet, so innocent."

Terveysviikko paketissa

Nyt on aika tehdä näin työviikon lopuksi yhteenveto terveysviikosta, joka oli tälleen jälkeenpäin sanottuna suuri menestys.
Kuluneen viikon ruokalista töissä:

Maanantai
Lihaperunasoselaatikkoa(en sunnuntaina kaupassa vielä tiennyt, että terveysviikko alkaa, joten tämä on ainoa häpeäpilkku muuten niin puhtoisessa listassa), vadelmia&kinuskikastiketta + mustikoita + luumuja

Tiistai
(nyt joutuu käydä omassa blogissaan lunttaamassa mitä tiistaina tuli syötyä,koitin miettiä 5 min. mut ku ei niin ei) Kreikkalaista salaattia(niinpä tietenkin!) + kanan rintafilettä + mustikoita + pari mustikka/vadelmapullaa

Keskiviikko
Kotona väsättyä terveyssoppaa(taisi sisältää ainakin perunaa, porkkanaa ja sipulia), voileipää ja vähän lihaa

Torstai
Terveyskeiton jämät ja mahtava itse tehty täytetty patonki(mm.paistettua kanaa, fetaa, oliiveja, suolakurkkua, tuorejuustoa)

Perjantai
Edellisenä iltana väsätty makuhermojen helvettisatsi: possun sisäfilettä(ei ollu kyl todellakaan ihan täydellisesti paistettu) ja tosi tulinen nuudeliwokki jossa tuotetta paprikaa&vihreitä papuja(pakkasesta). Oli muuten kyl tosi herkkuateria mun silmistäni katsottuna ja ruokaa oli tarpeeks.

Nyt kun tää terveysviikko on läpäisty kunnialla, niin voin sanoa et lämmittää mieltä, mutta muuta tosta ei käteen sit jäänytkään. Ensi viikolla uudestaan? Kiitos, mutta ei kiitos. Ensi viikolla käydään ennen reissuun lähtöä kunnon pizzalla/kebabilla ja vetämässä lisäks jotain kunnon suomalaista kotiruokaa jossain lähiruokalassa. Aamen.


P.S. Kylläpä oli muuten tylsä postaus! Ei vaan raaskisi poistaa, kun kerran tuli raapustettua. Terveysviikko. Voi jumalauta. Ja tänkö takia mä nyt sit perustin blogin et voin jauhaa tällaista ******... No huh huh. Nyt jäähylle jäähdyttelemään.

Perjantai

Kummallista kyllä, mulle perjantai ei oo koskaan ollu mitenkään sellainen kovinkaan erikoinen päivä mitä odottais kieli pitkällä koko viikon ajan. Siis tottakai perjantai on hyvä päivä, mutta ei välttämättä samalla tavalla ku joillekin kavereille, jotka manaa jo tiistaina kuinka tulis jo perjantai. Hankkisivat paremman duuni/opiskelupaikan. ;)

Ja kuinkas muutenkaan, poikkeus vahvistaa säännön. Tätä perjantaita oon odottanu enemmän kuin muita perjantaita aikaisemmin yhteensä. Se on aika paljon sanottu, mutta myös lähellä totuutta. Tää viikko on ollu aika tuskainen. Yksin vetää ilman varsinaisia taukoja kymmenen tunnin työpäiviä eikä voi itse määrätä ollenkaan omaa työrytmiään, niin kyl se vetää mehut pois. Ja muutaman päivän jälkeen kun on vielä treenitkin(ois ollu useamminkin, mutta kun olin kerran sairas). Aamuisin herätys n.klo6.30, pyöräillen duuniin ja takas, kotona aivan aikaisintaan klo18, useampana päivänä klo20-21. Ei sinänsä, monet vetää varmasti paljon raskaampiakin päiviä, en tahdo siinä mielessä kitistä. Mutta normaali oma päivärytmi on kuitenkin yleensä hieman lyhyempi. Tai ainakin sisältää jonkun hengähdystauon.

Eikä voi vähätellä, että just tän perjantain arvoa lisää tietenkin myös tieto, että tää on viimeinen perjantai ennen reissuun lähtöä. Ens torstaina tulee otettua sit siivet alle ja aloitettua ansaittu loma.

Kohtalokas syrjähyppy

Taisin juuri pettää. Yöuneni näet. Harrastin ihanaa syrjähyppypäikkäriunta sohvalla. Tulin kotiin sateessa ryvetettynä enkä jaksanu muuta kuin rojahtaa sohvalle. Telkkarin suloinen kehräys taustalla sai mut nukahtamaan ehkä 3,5 sekunnissa. Onneks olin ennakoinu ja kännykkä herätti puolen tunnin päästä. Tosin sen jälkeen käytin vielä kaksi 10 minuutin torkkua. Kun heräsin niin olin aivan pihalla. Tiedättekö tunteen? En tajunnu sekunnin ajan edes että olin olemassa.

Mikä mies?

Lz raportoi 28h/vrk-blogissaan tekemästään persoonallisuustestistä. Worlds Shortest Personality Test vetosi muhun, toi yksi ainoa kysymys oli juuri tarpeeksi tässä mielentilassa.

Ja mitä vastaus musta kertookaan? No, niin kuin odottaa saattoi, niin osa natsas hyvin, osa ei. En odottanutkaan enempää. Tässä tulos:

"You are dependable, popular, and observant. Deep and thoughtful, you are prone to moodiness. In fact, your emotions tend to influence everything you do. You are unique, creative, and expressive. You don't mind waving your freak flag every once and a while. And lucky for you, most people find your weird ways charming!"

Käsitellään nämä nyt sitten yksi kerrallaan(+ kyllä, - ei):

dependable - (iän myötä vähemmän,aika vähän oikeastaan nykyään. Mutta mielestäni vain hyvällä tavalla.)

popular + (niinhän mä uskottelen ittelleni ;)

observant + (ehdottomasti!)

deep + (eikö me kaikki omasta mielestämme?)

thoughtful + (vaikka oon huomioonottava ja ajattelevainen, niin on eri asia tekeekö asian eteen jotain, jos ajettelee, että tekemättä jättäminen kertoo enemmän ja palvelee asiaa)

prone to moodiness - (aika vähän)

emotions tend to influence everything you do + (tää on mun mielestäni aivan eri asia kuin toi edellinen)

unique + (nää on liian kaikille sopivia)

creative - (haluisin laittaa plussan, mutta pitää olla rehellinen ittelleen)

expressive + (ajatusten osalta ainakin, ne mä tuon kyllä julki ja onneksi harkintaa käyttäen&perustellusti)

don't mind waving your freak flag every once and a while + (ehdottomasti totta, en häpeä omia hämäriä juttujani)

And lucky for you, most people find your weird ways charming! + (onneksi =)

Merihämähäkki ja minä

Turisti listasi tuossa vähän aikaa sitten mielenkiintoisimmat ruokakokemuksensa. Jatkomielenkiintoa herätti elämys nro6, jossa brussista sai suorittaa etelänmatkan verran euroja. Hauskaa asiassa oli, että kun kävi vilkaisemassa ruokalistaa, niin ajattelin: "No mutta, tuo 85 euron merihämähäkkiruokalajihan kuulostaa hyvältä!" Mitä helv?! Menee ihan suhteellisuudentaju kun katsoo tuollaista Plaza Athénée'n kesän 2005 ruokalistaa(klikkaa sieltä La Carte - Eté 2005). Mutta tästä pääsemmekin itse asiaan. Eli bretagnelaisiin merihämähäkkeihin.

Bretagnessa on tullut käytyä elinvuosien aikana monen monta kertaa ja Paimpol -nimisessä satamakaupungissa taisin ensimmäisen kerran nähdä elävän merihämähäkin laiturilta. Syvyyttä oli monta metriä, mutta nämä ensisilmäyksellä ehkä hieman karun näköiset merihämähäkit erotti aivan selvästi pohjassa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai ainakin ystävyyttä ensisilmäyksellä. Tosin en tiedä kuinka vahvasti kyseiset otukset enää ystävyyttäni pitävät arvossa, pari niiden pikkuserkkua olen tietyissä tilaisuuksissa näet joutunut(päässyt) nautiskelemaan.

Merihämähäkkihän ei muistini mukaan maultaan eroa paljoakaan normaaleista ravuista(enkä nyt tarkoita sellaisia suomalaisia pikkusinttejä), näistä merten pullistelijoista - tosiravuista. Monet hienostuneet ruokatuntijat varmasti olisivat tästä asiasta aivan eri mieltä, mutta näin maallikon suuhun nämä veikot solahtavat aivan samanlaisen makuelämyksen tuottaen. Merihämähäkki on silti jotenkin paljon sympaattisempi, joten ehkä kuitenkin pidän ennemmin niiden puolta. (Missä mielessä? Eli syönkö niitä mieluummin vai suojelenko niitä syömiseltä mieluummin? Ei mitään hajua. Aivan liian vaikea kysymys vastattavaksi.)

Luin tuon äskeisen kappaleen muuten uudestaan, eikä siinä ollut tietoakaan mistään punaisesta langasta. No, tällaista tämä on.

Ready in 60 seconds

Aamu on alkanut kauheassa tohinassa. Töihin saavuin klo7.30 ja sen jälkeen oon taistellut aikaa vastaan kuin Don Quijote tuulimyllyjä vastaan konsanaan. Vieläkin on on pieni sairaustila päällä, mutta syykin taisi onneksi selvitä. Mulle ei sitten tietenkään mainittu sitä keltakuumerokotetta annettaessa, että 5-8 päivän sisällä voi nousta kuume, tulla kurkkukipua ja päänsärkyä. Ja nämähän ne oireet tässäkin tapauksessa aika pitkälti on olleet. Mikä ei tietenkään kyllä olotilaa paranna pätkän vertaa, sillä sairas on sairas. No, hyvä kuitenkin ettei välttämättä ole sen pahemmasta kyse. Pitää vaan kattoa ettei rehki liikaa, jotta ei mitään jälkitautia tai vastaavaa tulis.

Absolutely great

Tää töissäkäyntihän menee jo surkuhupaisaksi. Sain eilen kuulla ennen töistä lähtöä, että työkaveri on saanut keuhkoputkentulehduksen ja on poissa ainakin tän viikon. No ei siinä mitään, ulkopuolista vuokratyövoimaa ollaan kuulemma hankkimassa avuks, kun ei tässä oikein montaa päivää pysty vetämään yksin.

Kävin illalla treeneissä, ja kun saavuin kotiin oli aika uupunut olo. 38,0 kuumetta ja heikotti. Se on kuitenkin tän saata*** terveysviikon vika, oishan se pitänyt arvata. ;)
Mutta loppuun asti pidetään suunnitelmasta kiinni. Tänään jotain terveysintoilukeittoa, leipää ja onneksi puhdasta lihaa.

Ikävä juttu tässä siis on tietenkin se, ettei vain yksinkertaisesti ole mahdollisuutta jäädä parantumaan. Kerrankin voi tuntea itsensä korvaamattomaksi. Ajatus muuten lämmittää tosi paljon, uskokaa vaan. Jes, kuinka hienoa!

Ja vaikka ulkopuolista työvoimaa tähän hankittaisiinkin(eikä välttämättä ehdi vielä tulemaan tänään), niin uudelle henkilölle pitäisi kuitenkin opettaa ensin kaikki talon systeemit, eikä sitä oikein sittenkään voisi jättää tähän yksin kuitenkaan, koska kyllä tähän jonkun sopan aina kuitenkin saa kehitettyä. Eli käytännössä tässä nyt sitten ollaan vaan sormet ristissä, että olo paranisi, koska oon kuitenkin töissä kiinni koko loppuviikon.

TeleFinland voi imee mun pamppua

Olipa äsken hauska tilanne. TeleFinlandin puhelinmyyjä soitti tuossa juuri ja halusi hieman rupatella. Viimeks sieltä soitettiin ehkä 1,5kk sitten. Muistissa oli siis tarkalleen miten keskustelu etenee. Mielelläni vaihdoin pari sanaa ihan mielenkiinnosta, olihan TeleFinlandin ärhäkästä ja Saunalahtea alentavasta mainostamisesta ollut paljon puhetta.

TeleFinland: "Hei, soitan Soneran täysin suomalaisen tytäryhtiö TeleFinlandin asialla. Päläpälä...taidat olla Saunalahden asiakas?"

Minä: -Kyllä olen.

"Mikäs liittymä sulla oikein on käytössä?"

-Säästäri.

Katsoo jostain koneelta hintatietoja... "Niin, siis sullahan maksaa puhelut näin ja näin paljon?" (Ei tietenkään maininnut sitä, että saan myös vastaanotetuista puheluista 0,02 euroa/minuutti, mikä oli se tärkein kriteeri kyseisen liittymätyypin ottamiseksi, vaikka asiasta varmasti tiesi.)

-Kyllä maksaa.

"Ja kuinkas paljon sulla on kuukausilaskut suunnilleen olleet? Ootko ollut tyytyväinen laskujen suuruuteen?"

-No ei mulla kyllä paljoa ole ollut, ehkä vain vähän alle 20 euroa/kk. Ja oon kyllä ollut tyytyväinen. (Jos joku ihmettelee, niin töistä voi soittaa ilmeiseksi...)

""No, mutta jos sulla nyt on vaikkapa 20euroa/kk, niin tällaisella meidän liittymällä sun kuukausittainen laskus olisi suunnilleen 5euroa vähemmän. Tiesitkö sitä?"

-Niin, mutta sähän et nyt ottanut huomioon, että saan 2senttiä/minuutti vastaanotetuista puheluista?

"Niin joo, mutta kuinka paljon sulle tulee niitä vastaanotettuja puheluita? Eli tuleeko siitä yli viittä euroa kuukaudessa?"

-No, kyllä mulla suunnilleen vastaanotettuja puheluita on noin 2/3 kaikista puheluista. Kyllä siitä on yleensä tullut ainakin sellainen 7-10 euroa kuukaudessa pois laskusta.

"Just. Okei...lyhyt hiljaisuus, hakee selvästi sanojaan. No missäs verkossa oot puhelintas pitänyt? Onko ollut Sonera vai Elisa?"

-En mä vaan tiiä. Mutta ihan hyvin on toiminut joka tapauksessa.

"Tämä meiän Soneran verkkommehan on todella hyvä."

Tähän väliin tuli pari jotain mitäänsanomatonta kommenttia puolin ja toisin.
Sit ajattelin leikkimielisesti et voisi vähän hiillostaa myyjää, jos vaikka saatuisi möläyttämään jonkun sammakon suustaaan. (Saunalahdellahan oli se kampanja, että jos toisen teleoperaattorin myyjät puhuu pask** Saunalahdesta perättömästi, niin ilmiantamalla tällaisen puhelun saa 10 euroa pois laskusta. Kyse ei niinkään ollut siitä kymmenestä eurosta, vaan pikemminkin kissa-hiiri -leikistä.)

-No mutta vaikka mulla olisikin se Elisan verkko, niin onko se Soneran verkko siis parempi?

"No en mä voi sanoa niin, mutta hyvä verkko se siis kuitenkin on." (jos olisi sanonut, että Soneran verkko on parempi, niin senhän olisi voinut jo aivan hyvin tulkita, niin että myyjä sanoi, että Saunalahdella tulee olemaan huono verkko...)

-Mutta eihän mun kannata lähteä vaihtamaan varmaan verkkoa, jos vaikka vahingossa vaihdan siihen Soneraan ja se olisikin huonompi kuin nykyinen?

TeleFinlandin puolelta lievää harmistuneisuutta äänessä:
"Niin, en voi sanoa kuin että Soneran verkko on hyvä."

-Just.

"No mutta palataanko asiaan, vaikka joskus myöhemmin sitten?"

-Palataan vaan. Mutta ehkä ei kannata ihan heti.

"Ei tietenkään, sanotaanko vaikka joskus puolen vuoden päästä?"

-Joo, se on ihan ok. Hyvät päivän jatkot kuitenkin.

"Joo, samoin!"



Eli kyllä Saunalahden uhkailut vastatoimilla olivat selvästi saaneet asenteen muuttumaan. Propsit kuitenkin täysin viattomalle ja asialliselle myyjälle, joka joutui "uhrikseni". Hetken aikaa tietenkin harmitti, että vein hänen aikaansa aivan turhaan, varsinkin jos heillä on provikkapalkka, mutta kiinnostus asiaa kohtaan vaan ajoi tämän tunteen ylitse tällä kertaa. Tosin vain väliaikaisesti. Ensi kerralla(jos minulle siis soitetaan taas 1,5kk:n kuluttua) sanon nätisti ja reilusti, ettei asia kiinnosta ja että säästämme molemmat kallisarvoista aikaa, jos lopetamme puhelun tähän. Haluaisin kuitenkin suorittaa täysin vilpittömän anteeksipyynnön kyseiselle myyjälle, jos tähän blogiin vaikka joskus törmäisi. Anteeksi.


Ja no. Kyllähän minä taas tienasin oivan summan pois laskustani tuon puhelun aikana. ;)

Terveysviikko lanseerattu

Tämän päivän duunieväät jatkavat edellispäivän linjaa. Kreikkalaista salaattia, kananrintafilenappeja ja jälkkäriks mustikoita. Kun tässä nyt kerran on lähdetty tälle linjalle, niin katsotaan pitäisikö se koko viikon läpi. Terveysviikko. Kylläpä kuulostaa tervelliseltä.

Muutenkin tää päivä taitaa muistuttaa aika paljon eilistä. Illalla sain tietää, että työkaveri on sairaslomalla tän ja huomisenkin vielä eli kiirettä pitää tässä asioita yksin hoidellessa. No, tulee ainakin työtunteja ihan tarpeeks, eikä toi ilma tuolla ulkona muutenkaan mikään kauhean houkutteleva ole. Toivotaan kuitenkin, että kirkastuis hieman iltaa kohti.

Työmatkalla manasin taas pyörän kumeja, kun ne on niin löysät. Kyllähän mulla on pumppu mukana, mutta kun niissä venttiileissä taitaa vaan olla jotain vikaa, eikä ne tahdo ottaa sitä ilmaa oikein sisään. (tai sitten allekirjoittaneella ois syytä katsoa peiliin ja lähteä tekemään voimaharjoitteita...) Kaiken lisäks onnistuin tumpeloimaan itteni vielä kunnon lasiröykkiöön matkalla ja jäi hieman auki, että tuliko renkaaseen reikää. Työmatkaa oli sen verran vähän jäljellä ettei se vielä välttämättä ois pahasti vaikuttanu renkaisiin, joten pyöräilin perille asti. Saa nähdä töiden jälkeen pääseekö sitä edes kotiin...

Hedelmäavautumista

Saatiinhan se ruokataukokin pidettyä, vaikka muutaman kerran joutuikin juoksemaan puhelimeen. Kotona rakennettu jälkiruoka kuitenkin pelasti koko jutun: vadelmia&kinuskikastiketta(kastike löytyi duunin jääkaapista) + mustikoita raakana. Aika kiva. Lisäks mukana on vielä välipalaks luumuja ja jotain mustikkaleivonnaisia.

Ei kannata muuten kuvitella, että joka päivä ois tällaista terveellistä herkuttelua marjoilla ja hedelmillä, syön niitä näet aivan liian vähän. Joskus tulee vedettyä mansikoita pakkasesta vaniljajätskin kanssa ja näin kesäisin(tai ainakin tänä kesänä) nektariineja ja vesimelonia silloin tällöin. Sitten kanssa viinirypäleitä(kivettömiä tietenkin!) ja mandariineja silloin kun niitä löytyy kaupoista. Joskus todella harvoin verigreippiä myös. Ja joskus kun haluaa viettää oikein luksusaikaa kotona, niin puristaa appelsiineista ja verigreipeistä mehua. Ja se on muuten hyvää. Hieman vaivalloista tosin. Mutta ehdottomasti sen arvoista.

Näistä hedelmistä tulikin mieleen eräs tarina. Oltiin joskus pienenä - oisinkohan ollu jotain n.10v. silloin - Marokossa käymässä perheen kanssa ja hotellina toimi sellainen hieno(ainakin silloin) hotelli, joka koostui sellaisista...no vähän tämän tyylisiä asunnoista. Alue oli muutenkin sellainen keidastyyppinen ja meiän asuntoa vastapäätä oli appelsiinipuu. Muistan kuinka kaihoisasti äiti katseli jo ensimmäisenä päivänä sitä ja haaveili kuinka hyvältä voisi appelsiini maistua kun sen olisi poiminut omin käsin puusta. No, siinä sitten meni viikko mukavasti eikä äiti kehdannut käydä hakemassa puusta sitä niin kovin himoitsemaansa appelsiinia. Viimeisenä iltana äiti kuitenkin rohkaistui ja päätti heräävänsä viimeisen lomapäivän aamuna muita ennen kukonlaulun aikaan, jotta voisi muiden vielä nukkuessa käydä yhden appelsiinin sieltä puusta ryöstämässä. Aamulla herättiin sitten aamupalalle ja ihmettelimme miksi äiti oli niin alakuloinen, johon äiti: "No, heräsin viideltä aamulla vaikka väsytti todella paljon, ja kun hiivin ulos hakemaan appelsiinia, niin ne olivat kaataneet koko puun eikä siinä ollut jäljellä enää muuta kuin pieni pala kantoa!"

Mitä tästä opimmekaan: Älä tee mitään sellaista huomenna minkä voisit tehdä jo tänään. (Tai vaihtoehtoisesti: Ole röyhkeä - se palkitaan.)

Jumissa töissä

Tää viikko alkoi sit just niin kuin eilen vähän pelkäsin, eli nyt tarvitaan sitä optimistista ajattelua ja muistikuvan, että ens viikolla reissuun.

Töihin pyöräilin kosteassa säässä hyvää vauhtia pitäen(pitäis muuten hankkia se pyöräilykypärä vihdoin) n.20minuuttia ja hiki oli tietenkin kun officelle asti selvisin. "Aah, nyt hyvä viileä suihku, niin homma on hanskassa", ajattelin. Mitä vielä. Suihkutiloihin pääse meiän firmassa vain erään neukkarin kautta, ja yllätys yllätys, lomalta palanneet toimitusjohtaja sekä pari muuta henkilöä oli siellä pitämässä palaveria klo7.40. Oli sitten pakko valita juuri se neukkari.
No, mikäs siinä, ei muuta kuin vessaan ja vähän märkää paperia jotta sai pahimman hien pois, ja sitten vaan normaalit vaatteet päälle. Oli aika niljakas olo. Aattelin, et no problem, onneks duunikaveri tulee 8.30 paikalle, jonka jälkeen voin käydä suihkussa. Työ on näet tuollaista päivystämistä, eikä puhelinta saa jättää yksin, vaan pitää olla kuuloetäisyydellä koko ajan.

Piip piip. Tekstiviesti kello kasin aikaan. Työkaveri ilmoitti just olevansa sairas ja kaks muuta henkilöä täältä jotka tässä osaa hommia hoitaa on lomalla. Hmm...No, onneks rakko nyt ainakin kestää miehillä hieman paremmin kuin naisilla, voisin vaan kuvitella millaista tässä olis, jos normaalisti joka tunti pitäis ravata vessassa. Mutta se siitä suihkusta sitten. Ruokatauko on hieman kyseenalainen, sen ehkä onnistuu hoitamaan, vaikka ei tässä samalla oikein sais syödä. Mutta joo, olishan tää paremminkin voinu alkaa. ;)