Näpit jäässä, aivot narikassa

No niin, kummasti tulee syksyfiilis ku ulos heittää vähän loskaa maahan, "pienen" puhurin pyörimään ja päälle vielä vesisadetta. Mutta ajatellaan optimistisesti: vesisade sulattaa sen loskan sieltä maasta. Jes!

Lähipäivät on menny tenttiin lukiessa. Kävin kurssin aikana yhdellä luennolla, joten oli hieman tarvis tsempata noiden lukemisten kanssa. Tentti oli äsken ja eiköhän se menny läpi. Kop kop kop. Nyt loppupäivä chillausta kotona, ehkä sohvalle löhöämään, lukemaan vähän kirjaa ja bonuksena mahdollisesti päikkärit...
Nyt voi taas hyvällä omallatunnolla laittaa muutamaks päiväks aivot off-asentoon, on aika mukava fiilis.

Harmaata ja yöllistä.

Ois taas niin paljon sanottavaa, että tän hetkinen kunto ei riitä kirjoittamiseen. Onkin siis parempi jos lamput menee tilttiin ja pää tyynyyn, sillä muuten putoan tähän lattialle. Jolla siis seison. Ja kirjoitan. Miksiköhän mä en istu. Liian vaikeaa. Nukkuu jo...

Pihatalkoot - Finnish old school

No ketä meitä oli.....minä, Jykä, Pera, Jaana, Lissu....
Eli aivan fiilistelypihatalkoot!

Aamulla oli todellinen titaanien taisto: isä vs. minä sulkapallossa. Puolitoista vuotta suunniteltu ottelu näki viimein päivänvalon. Isää voi verrata esim. Karate Kid -leffojen Mr. Miyagiin, se on pelannu jo niin monta vuotta työkavereidensa kanssa. Ottelu kiteytyy legendaariseen lausahdukseen: "When the apprentice becomes the master..."

Kotiin palatessa taloyhtiön pihatalkoot oli ollu käynnissä noin 1,5h, mutta uskaltauduin silti mukaan. Pensaiden silpomisurakat oli jo jaettu (harmi!) mutta löytyihän sieltä sitten harava...
Onneks piha-alue on täysin puuton, mutta pensassettiä oli kyl tiedossa. No, viisi minuttia ku olin tehny töitä niin kaikkien piti kuulemma lähteä jo tauolle. Omista vastalauseistani huolimatta ei kuulemma saanu vetää itteään liian piippuun, joten eikun sosialisoimaan. No, siinä sitten pienellä porukka toivotettiin mut sydämellisesti tervetulleeks, 84 asunnon taloyhtiöstä oli näet paikalle vaivautunu vain noin viisi aikuista ja lapsia tarpeeks levittämään harvoidut lehdet noin neliömailin säteelle... Kasassa oli kuulemma "vakioporukka" ja oli kiva nähdä uusia naamoja. Oon tosin törmänny näihin piha-alueen jokapaikanhöyliin jo useammankin kerran rappukäytävässä, mutta kertaakaan ei oltu vaivauduttu vaihtamaan kuin moit...

Siistittävää ei ollu paljoakaan, mutta ei ollu toisaalta työtahtikaan päätä huimaava. Taukoja oli noin puolen tunnin välein. Vai meniköhän siinä niinkään pitkään. No mutta joka tapauksessa ekalla tauolla en jaksanu iskeä vielä juominkeihin kiinni, koska olin vasta 10min. sitten kotona hörpänny vettä ja vetäny mustikkamuffinsin(kotitekoisen,nam!), mutta seuraavilla varikkopysähdyksillä kaljapullo tarttui kouraan isähahmojen "painostuksen" alaisena. Ei tarttenu hirveesti ylipuhua...

Parin tunnin jälkeen sai työt jäädä ja siirryttiin kerhohuoneelle, jossa hörppäiltiin grillieväitä odotellessa. Meitä oli tosiaan minä, yks pariskunta à 35v. ja muutama muu 45v. mies/nainen. Plus yks seniori, joka joutui liikkumaan happipullon ja rollaattorin kanssa. Kunnon sellaista suomalaista perusporukkaa. Ehkä vähän.....no, bosor-porukkaa, mutta nautin silti (vai juuri sen takia!) yhdessäolosta. Ja kylläpä oli mukavaa. Lapset liittyi kanssa porukkaan ja päivän villitysleikki oli lasten pipojen varastamien ja heitteleminen "vanhukselta" toiselle. Tätä jatkui noin kaksi tuntia lasten kyllästymättä hetkeksikään. Siinä vaiheessa ku "aikuiset" (muut ku minä oli kyllä mun mielestäni) ei enää jaksanu aktiivisesti varastaa lasten (iät oli noin 5v. paikkeilla) pipoja, niin lapset toi ne siihen nenän eteen mukamas härnätäkseen pyörimään, ihan vain jota oltais taas varastettu ne. Ja sitten taas heittelemään ja noin 6-8 lasta hyppimään taloyhtiön kerhohuoneen keskellä.

Ja eihän päivä olisi ollut täydellinen ellei Pera, 45v, olisi aivan kirkkaalta taivaalta muuttunut aggressiiviseksi. "Haluaisitteko te tota muka omaan kotiinne", oli kommentti kun eräs vanhus laittoi erään lapsen pipon ilmastointikanavan päälle josta lapset yrittivät sitä sitten hyppimällä ottaa. (Lapset rakasti sitä kun katossa oli sattumoisin pari teippipalaa kiinni mihin laitettiin niiden pipot ja ne yritti sitten hyppiä niitä irti sieltä) Kyseinen henkilö oli reilut 130-kiloinen möykky, joten kenelläkään ei olisi ollut kivaa jos kaveri olisi alkanut riehumaan (paitsi että Jyrä oli myös samaa luokkaa). No siinä sitten hieman rauhoiteltiin Peraa ettei kukaan tarkoittanut pahaa ja jaettiin loput jääkaapissa olleet juomat osallistuneiden kesken. Kaikki sai kaksi pulloa paitsi Pera jolle annettiin neljä. Ihan ku se ei ois ottanu jo tarpeeksi.

Päivä on ollu tähän asti joka tapauksessa parempi ku hyvä, illalla ois vielä Märsky-pippalot tiedossa. Katotaan nyt jos sinne asti pääsi raahautumaan. Huomenna ois peli joten ei ois missään nimessä tarkoitus lähteä ryyppäämään yötä myöten, mut tällä hetkellä näyttää kyl aika pahalta.

Oi!Artistin nimeltä Luka, To nem ai(DJ Ross remix) soi ja alkaa vähän kyl tanssijalka vipattamaan.

Mutsis on!

Liikennekasvatusta

Olen jalankulkija. Ja pyöräilijä. Ja silloin tällöin autoilijakin. Ja mua ärsyttää pari juttua tässä "sodassa" jota käydään tienposkessa. Aihetta sivuavaa kommenttia löytyy mm. Kallioblogista ja Näkymä rannalta -blogista.

Tottakai lähtökohta on se, että pyörät pysyvät niille rakennetuilla pyöräteillä ja jalankulkijat omalla puolellaan. Ja sen jälkeen, että pyöräilijät siirtyvät autotielle mikäli pyöräkaistaa ei ole. Musta kuitenkin tuntuu kohtuuttomalta, että jos jalkakäytävälle ei olla rakennettu pyörätietä ruuhkaisimmilla alueilla, niin jalankulkijat alkavat valittamaan pienimmästäkin "rajanloukkauksesta". Tuntuu että jalankulkijat ajattelevat vain omaa napaansa ja haluavat pitää säännöistä (jotka ovat kuitenkin siis aivan keinotekoisia) sokeasti kiinni oli tilanne mikä tahansa. Minä minä minä. Ei se maksa teille paljoakaan jos hieman väistätte sivuun sen sijaan että levittäydytte tahallaan koko jalkakäytävän leveydeltä.

Kaikki ihmiset jotka kävelette joskus jalkakäytävällä. Ajatelkaapa hetki yleistä liikenteen sujuvuutta. Jos Sörnäisissä kaikki pyöräilijät pyöräilevät joka sekunti autotiellä syntyy sellaiset ruuhkat, että niiden selvittämiseen tarvitaan valtakunnansovittelijaa. Oletteko koskaan itse olleet auton ratissa kun kaistan tukkii pyöräilijä? Minä olen(ja varmasti moni muukin) eikä se ole mitenkään mukava tilanne, koska ei voi ottaa riskiä, että osuisi vahingossa pyöräilijään ohittaessaan tätä. Ja olen myös vielä useammin ollut se pyöräilijä joka tietää kuinka ikävä autoilijoilla on körötellä perässä ja kasata taakseen autojonoa, koska ohituspaikkaa ei oikein ole. Tällaisessa tilanteessa siirryn aivan mielelläni jalkakäytävälle ajamaan, mutta katson tietenkin että ajan hiljaista vauhtia enkä aiheuta vaaratilanteita.

Jos ei luontoaktivistijalankulkija(jollaiseksi itsenikin suurissa määrin lasken) muuten tätä asiaa ymmärrä, niin muistakaa että tämä autojen hidastelu muuten polttaa enemmän bensaakin, joten siitä ei ole kenellekään hyötyä. Paitsi niille suurille bensayrityksille tietenkin. Ja niiden optiomiljonääreille. Ja sama muuten koskee jalankulkijoiden tien ylitystä. Vaikka siinä se suojatie onkin maalattu jalkojenne juureen, niin ei se tarkoita, että sinne on pakko rynnätä päätä pahkaa ja pakottaa autot vetämään jarrut pohjaan. Toki jalankulkija on etuoikeutettu tässä vaiheessa, mutta ei se tarkoita että siitä etuoikeudesta pitäisi aina pitää kynsin ja hampain kiinni. Liikenne sujuu huomattavasti jouhevammin, jos katsotaan sopiva väli jossa tie ylittää. Usein autoilijat ovat myös reiluja ja tajuavat itse pysähtyä kun näkevät jalankulkijan odottamassa ylitysmahdollisuutta.

Ette te varmaankaan rullaluistelijaakaan sinne ruuhkaan heittäisi, vaikka nopeus pyöräilijällä ja luistelijalla on suunnilleen sama kun liikkeellä on paljon ihmisiä? Niin kauan kuin jalkakäytävällä käyttäydytään pyörän selässä hyvin, niin en näe siinä mitään ongelmaa. En luonnollisestikaan puolustele kaahailevia ja muista piittaamattomia pyöräilijöitä. He eivät ole penninkään vertaa parempia. Itsekäs ihminen on aina itsekäs ihminen.

Ja pyöräilijät voi herran jestas! Eikö teillä taas ole sen vertaa älyä päässä, että jos jalkakäytävälle on maalattu pyörä- ja jalankulkijakaistat, ja näette jalankulkijan hyppäävän esim. bussista ulos kävelläkseen kymmenen metrin päässä olevalle tien ylityspaikalle pyöräkaistan tienpuoleista reunaa pitkin, niin ette tajua olla soittamatta sitä kelloanne kuin viimeistä päivää, koska jalankulkija on väärällä kaistaleella? Se ei pyörän selässä ole kovinkaan kummoinen asia hieman kääntää sitä ohjaustankoa jotta pyörä kääntyy tyhjänä ammottavalle jalankulkijapuolelle. Senkin voin sanoa kokemuksesta.

Autoilijoita en edes jaksa tässä nyt alkaa läksyttämään, koska he ovat sylkykuppeina joka tapauksessa.

Tää maa (ja maailma) on menossa todella huolestuttavaan suuntaan jos kaikki jatkavat itsepäisesti vain omien asioidensa ajamista. Olisi jo korkea aika alkaa ajattelemaan asiaa myös toisten silmien läpi. Käyttäkää hyvät ihmiset edes vähän maalaisjärkeä. Laittakaa se kuuluisa hyvä kiertämään.

Tyhjyys. Ykseys. Liekki.

Tää päivä on omistettu pään sisäiselle tyhjyydelle. Niinpä en jaksakaan alkaa pohtimaan päivänpolttavia asioita ja kopioin törkeästi Lz:ltä tällaisen perhanan täyttöjutun.


TÄMÄNHETKINEN:
1. Sijainti? - Itä-Helsinki
2. Opiskelu/työpaikka? - Yliopisto/tällainen duuni vaan
3. Vaatetus? - farkut, mitäänsanomaton t-paita
4. Mielentila? - rauhallinen
5. Musiikki? - Kiss soi taustalla, tällä hetkellä PMMP:n Oo siellä jossain mun
6. Ärsytys? - ku ei voi lukea kirjaa(oon jääny aika koukkuun)
7. Ilon aihe? - kohta lähdetään pelireissulle, duunipäivää jäljellä enää reilu tunti
8. Ihastus? - heh...
9. Ajatus? - mitäköhän mä oikein nyt ajattelen?
10. Mieliteko? - Lähteä ulos ja mennä nurtsille makaamaan vaikka oiskin vähän viileä

VIIMEISIN:

1. Humala? - Lauantaina
2. Automatka? - eilen Tikkurilan juna-asemalle
3. Kalenterimerkintä? - kännykässä Märsky-bileet ensi lauantaille
4. Elokuva? - öö..no mutta, mikä se nyt on ollu...Bondia katoin toissapäivänä, mut en ihan alusta asti.
5. Tekstiviesti? - varmaan joku tylsä baarimainostus
6. Lääkäri/sairaalakäynti? - viisaudenhampaanpoisto vajaa kuukausi sitten
7. Vaateostos? - mä ostan harvoin vaatteita. Brasseista varmaan kengät oli viimeisin.
8. Junamatka? - Eilen Tikkurilasta Oulunkylään.
9. Pettymys? - siihen kuinka ihmiset ei osaa arvostaa toistensa yksityistä vapaa-aikaa
10. Unohdus? - unohdin jättää duunikaverille eilen palan leivonnaista ja iski huono omatunto

SEURAAVA/TULEVA:
1. Keikka/konsertti? - hmm...ei oo vielä tiedossa. Ehkä joku kolmikosta Jean S./Trio Tetris/Phillip
2. Yöpaikka? - koti?
3. Ostos? - joku limu pelimatkalla..?
4. Rahanlähde? - Palkka perjantaina
5. Tavattu ystävä? - enpä tiiä vielä
6. Soitettu puhelu? - puhun tälläkin hetkellä =)
7. Teko tämän kyselyn jälkeen? - varmaan vielä vähän duunia
8. Juhlan aihe? - kun näkee taas reissukavereita
9. Lupaus? - lupaan olla kiltti että saan joululahjoja..?
10. Syöty ruoka? - spaghettia bolognese + jälkkäriks

LEMPI:

1. Jogurtti? - Valion boysenmarja
2. Tupakkamerkki? - hyi stna, oon polttanu viimeisimmän röökini ala-asteen kolmannella luokalla. En voi sietää.
3. Piirretty elokuva? - hmm...leijonakuningas on kyl aika vahvoilla.
4. Itsetehty ruoka? - pizza
5. Rakkauslaulu? - Roxette: Fading like a flower
6. Baari/Ravintola? - ei oo mitään lempipaikkaa, kaikki käy
7. Auto? - Audi A4, nimenomaan sellainen vanha malli, en halua uutta
8. Sunnuntain viettotapa? - darrapizza, kokis, simpsonit iltapäivällä
9. Ruokakauppa? - joku lähi K-kauppu
10. Levyn kansi? - Nirvanan Nevermind

EPÄMIELUISIN:

1. Virvoitusjuoma? - Ehkä joku Cherry Coke
2. Asia kotipaikkakunnallasi? - menee kauan siirtymisiin, vaikka mukamas asuu lähellä kaikkea
3. Herätys? - jos on nukkunu pommiin ja on oikeasti joku juttu mihin on pakko ottaa osaa
4. Suudelma? - jos toinen osapuoli yrittää syödä sun sisälmykset suun kautta
5. Karkki? - kaikki käy!
6. Puoli itsessä? - välillä oon kyl vähän liian itserakas
7. Sairastettu tauti? - jaa...angiinat ei o hauskoja
8. TV-ohjelma? - Puhtaat valkeat lakanat
9. Alkoholijuoma? - Jekku -> khyming!
10. Kieli? - puhumistani kielistä ruotsi

Ja nyt on muuten taas ihan prkleen kiire!

Los bastardos!

Mua ärsyttää sanoinkuvaamattoman paljon ihmiset jotka esittää hyviä, mutta onkin oikeasti pahoja. Se ei oo reilua.
Ja tää ajatus ei siis kuitenkaan lähtenyt oikeasta elämästä(vaikka kai se siihenkin pätee), vaan tällä hetkellä lukuvuorossa olevasta kirjasta. Perhanan kaksinaamaiset tyypit, piru teidät periköön! Mä aivan kiehun raivosta.

Launching the week & anxiety

Aamulla oli kyllä pahin väsymys pitkään aikaan. Oli itsestäänselvyys että herätyskelloa pitäisi siirtää eteenpäin, jotta saisi vielä nukkua. Torkutus ei tulisi tänään kyseeseen. Kysymys kuului ennemminkin siirränkö aikahaarukassa "0-60min" vai siirrynkö suoraan "poissa töistä" -moodiin. No, se puolituntia sai kuitenkin riittää, tsemppasin itteni näet ylös ajatuksella, että kaikki raha on tervetullutta kun on tässä alkanut kämpänostoasiat pyörimään suunnitelmissa.

Sääkään ei hirveästi piristänyt, ulkona kun sattui kaatumaan päälle tuollainen tiivis ja tukahduttava harmaa pilviverho. Perhana et ois makeeta olla nyt pilvien yläpuolella. Täysin kirkkaan sininen taivas ja aurinko. Joskus huonon sään jatkuessa on vaikea muistaa, että se aurinko paistaa kyllä koko ajan ja ettei se ole minnekään kadonnut, vaikka se ei tänne telluksen pinnalle näkyiskään. Hiipii pelko et mitä jos se ei enää palaakaan.

Muita ahdistuksen kohteita on mm. banaanit. Ne on todella pahoja. Pelkkä ajatuskin siitä kuinka ne on koostumukseltaan sellaisia kypsän löysiä...Hyi helvetti. Tulee aivan kylmät väreet.
Ja nuorempana oli kanssa Seston muovikassit. Ne oli jotenkin sellaista materiaalia, että ne tuotti kylmiä väreitä. Enkä mä ollut itse asiassa ainoa joka niin ajatteli. Ne oli jotenkin sellaisia vähän karheampia kuin nykyiset muovikassit, onneks niihin ei enää törmää.

Nimeni on Belle Déjour....

On perjantai-iltapäivä ja kuuntelen radiosta mainoksia ku ei oikein oo mitään tekemistä duunissa. En välttämättä jaksais tätä, mutta ku oon menossa suoraan duunista treeneihin ja liikkeelle pitäis lähteä vasta joskus tunnin päästä. Great....

...Britain, Lindford Christie, Christie'sin huutokauppakamari, Diana, vihreä samettinen bleiseri, Sherlock Holmes, Passepartout, Maailman ympäri 80 päivässä, Fileas Fog, kettu, fox, 20th Century Fox, valokeilat, laiva, rannikkovartiosto, kylmä vesi, suihku, märät hiukset, lippis, neppis, hiekkalaatikko, puureunat, Ako-karkit, Ruotsinlaiva, punaiset kokolattiamatot, kultaiset kaiteet, staattinen sähkö, väristys, kylmät väreet, tuuli, sade, Iso-Britannia, Great...

No mutta! Lennosta sanahassuttelu ilman filtteriä. Ympyrä sulkeutuu.

Chillhanger

Natiruts (on muuten ihan makeet kotisivut) soi taustalla ja tiskit hoidettu. Nyt kirjan kanssa sohvalle löhöämään. Onpa mukava ottaa ihan rauhassa. Kristallinkirkas meri, autio hiekkaranta ja riippumatto puskee väkisin ajatuksiin kun sulkee silmät...

Ja ranne pyörii...

Ilta-Sanomat uutisoi mm. aamu-uutisten tapaan golfin uuden teinitähden Michelle Wien, 15, siirtymisestä ammattilaiskentille. Samalla kerrottiin Wien solmineen Sonyn ja Niken kanssa sponsorisopimuksen joka takaa vuosittain neidille 10 miljoonan dollarin varmat tulot. Vertailuksi siis naisten golfkenttiä jo useamman vuoden hallinnut Ruotsin Annika Sörenstam tienaa kuusi miljoonaa vuodessa.
Koko urheilumaailmassakaan eivät Wien nykyisten tulojen edelle kapua naisista kuin tennispelaajat Maria Sharapova (16,6 milj.) ja Serena Williams.

Vaikka kyse olisi kuinka kovasta tähdestä tai tulevaisuuden lupauksesta, niin jotenkin kuulostaa vaan joka kerta liian oudolta, että tällaisista summista sovitaan jo ennen kuin pelaaja on edes osallistunut yhteenkään ammattilaiskilpailuun. Tottakai Wie tulee tulevaisuudessa lyömään itsensä golfin eliittiin (ellei siellä jo periaatteessa jo ole) ja mainossopimukset on aina mainossopimuksia, mutta kuitenkin. Ei näissä jutuissa oo ollu järkeä enää moneen vuoteen.

No, siinähän neiti saa tilattua monta vuosikertaa Suosikkia kotiin. Tai koteihin.

Nostalgiaa

Muistatteko vielä ne ajat kun oli hienoa pukeutua johonkin kammottavan isoon t-paitaan?! Tottakai muistatte. Kaikkihan sitä teki silloin.....vai tekikö..? (Tässä vaiheessa jotkut kyl ihmettelee et mistä toi oikein hourii...)

No, joka tapauksessa mun ehdoton lempipaitani oli Ranskasta ostettu hillitön xl-kokoinen musta t-paita jossa oli jotain puhveleita tai vastaavaa. Serkkupojalla oli musta paita jossa oli susia, ja toisella taas paita jossa komeili kotka sekä rekka. Kaikki oli ostettu muistaakseni samalta torimyyjältä aikoinaan. Me oltiin niin tyytyväisiä ku paidat roikkui jossain polvissa asti. Kirjaimellisesti.

Jälkeenpäin oon nähny muutamia kuvia noista lapsuudenajoista ja ne vetää kyl aina suun pakostikin virneeseen. Oltiinpa me ajan hermolla silloin. Mut miks ei tällä hetkellä lapsilla näe enää päällä mitään niin mautonta? Onks noi ajat kokeneet vanhemmat katellu kuvia ja päättäny et mun lapseni ei muuten toista vanhempansa "virheitä"? Koska lapset on kuitenkin nykypäivänä ihan yhtä raakoja toisiaan kohtaan ku silloinkin(ei silloinkaan annettu armoa jos jollain oli jotkut mukamas tyhmät vaatteet), joten ei sen siitä pitäis johtua. Vaikka onhan nykyään kaikki housujen roikotukset sun muut, mutta tuntuu et ne on jo tietyssä määrin vakiintunu niin paljon ettei ne oo vastaavanlainen ohimenevä muotitörkyjuttu.

Mä ainakin aion salaa manipuloida lapseni sitten myöhemmin käyttämään jotain tosi kauheeta vaatekappaletta, jotta aikuisetkin saa sitten hieman virnuilla... ;) Vaikka toisaalta musta tuntuu et lapset osaa hankkia itsekin ne vaatteet, enkä todennäköisesti edes ehdi tajuta sitä tai pitää enää hauskana. Sit vaan ihmettelen ittekseni et no pitääkää sitten noita vaikka en mä tota kyllä aivan ymmärrä.

"Ettekö haluais roikottaa housujanne vaikka?"
- Isä, hyi! Toi on niin 2000-luvun alkua! Sä oot vanha.

Hintahaitari

Huomasin tossa just, että joku oli eksynyt blogiin etsiessään tietoa Iguassun putoksista. Itse kiinnostuin samalla et mitä Google oikein tarjoaa kyseisellä hakusanalla ja esim. hintatietojahan löytyi nopeasti.

Suomesta tarjottiin mm. pakettimatkaa Helsinki-Buenos Aires-Iguassu Falls-Rio de Janeiro(siirtymiset lentokoneella) hintaan 2165euroa. Matkan kesto oli kymmenen päivää, joista ainakin kaksi menee pelkkiin lentoihin Helsinki-BA ja Rio-Helsinki. Jos on kiire, niin matka voi olla ihan hyvä, mutta montaakaan päivää ei eri kaupunkeihin jää. Toki yöpymiset tapahtuvat hotelleissa eivätkä hostelleissa, ja Iguassulla hotelli sijaitsee Brasilian putosten läheisyydessä tai näin ainakin ymmärsin. Siellä menot on tietysti kuitenkin suurempia kuin normaalissa kylässä/kaupungissa. Matkanjohto on myös suomalainen, mikä voi miellyttää monia hieman vanhempia ja niitä jotka eivät välttämättä osaa/halua(?) kommunikoida paikallisten kanssa.

En itse asiassa muista kommentoinko mitenkään meiän matkabudjettia. No, joka tapauksessa lennot Helsinki-Pariisi-BA ja Rio-Pariisi-Helsinki maksoi veroineen päivineen 1064euroa, mutta halvemmallakin ois päässyt, jos ois ollu varaa joustaa päivämäärissä hieman(meillä ei ollu varaa sellaiseen luksukseen). Asuttiin pari yötä kaverin kämpillä BA:ssa, mutta muuten kahden hengen huoneissa hostelleissa tai pienemmissä hotelleissa. BA-Iguassu -väli taitettiin luksusbusissa, kuten myös Iguassu-Sao Paulo-Angra dos Reis. Siihen vielä laivamatkat Ilha Grandelle ja pois, sekä minivanilla Rioon parin tunnin reissu.

Paikalliset siirtymät tapahtui oikeastaan kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä eli taksilla, paikallisbusseilla, metrolla jne... Hevoskärryjä tai ratikkaa ei tultu käyttäneeks. Taksilla kulkeminen oli halpaa.

Kahdelta hengeltä kului reissussa yhteensä noin (katsoo tilitietoja..) oho. Olikin menny enemmän mitä olin reissun jälkeen laskenu. 1728euroa. Eli per henkilö 864euroa. Eli lentojen kanssa 1928euroa. Matka kesti siis 24 päivää mukaanlukien lennot. Toisaalta tää summa siis sisälsi kuljetukset, asumisen, ruuat, juomat, retket, huvitukset sekä myös tuliaisia. Mitä nyt rinkat ja reput vielä veti. Eli ihan mukavan määrän.

Tää meiän reissu nyt ei ollu edes aivan halvimmasta päästä, tehtiin paljon juttuja jotka ois voinu jättää väliinkin, mutta ajateltiin että turha on kitsastella kun kerran on lähdetty reissuunkin. Toki pidettiin talouspuolta silmällä koko reissun ajan ettei ihan retuperälle kuitenkaan pääse menemään. Asuminen oli kuitenkin suhteessa aika halpaa, sillä ei ollu vielä high season. Silloin per henkilö menee tietenkin enemmän yötä kohden. Me oltiin laskettu pyöreesti 10euroa/yö.

Eli kyllä "seikkailureissu" tulee huomattavasti halvemmaksi ja hauskemmaksi. Ymmärrän kuitenkin toki ettei kaikilla oo välttämättä haluja lähteä seikkailemaan jos esim. ei puhu ollenkaan paikallisten kanssa samaa kieltä, mut kyllä tyydyttävällä espanjalla pääsee jo pitkälle. Englanti on tietenkin turistikieli, mut paikalliset on otettuja jos niiden kanssa pystyy heittämään edes vähän castellanoa tai portugalia.

Suosittelen kuitenkin että matkabudjettia suunnitellaan pala palata etukäteen ettei satu mitään pahoja ylläreitä.

Kalibroidaan kombikoira

Ei voi muuta kyl sanoa ku että koirat on kyl aika kovia äijiä. Kuulin tossa just hiljattain poliisin käyttämistä koirista ja mm. kuinka ne "kalibroidaan" etsimään jotain tiettyjä hajuja. Miten hemmetissä koiran voi kalibroida?!

No, käytetään siis jotain tällaista temppurataa ja koiralle on annettu valmiiks jotain hajuja jotka sen pitää tunnistaa useammasta pisteestä radan varrelta. Sitten radalle laitetaan lisäks useaan pisteeseen hajuja rikospaikalta, jotka sit koiran pitää kanssa tunnistaa. Rikospaikkahajujen tunnistuksen jälkeen voidaan sit jotenkin todeta et esim. joku henkilö on ollut rikospaikalla tietyssä paikassa tai jotain sinnepäin.

Ja sit näistä koirista on vielä kombiversioitakin jotka tunnistaa useampia erilaisia aineita, kuten mm. huumeita. En nyt vaan enää muista ikävä kyllä tarkkaan et miten ne hommat oikeen meni. Mutta joka tapauksessa ne on aika huimia tyyppejä.

Bussissa kuultua

Kaksi pikkutyttöä noin 6v. juttelee bussissa, toinen toteaa täysin eleettömällä äänellä:
- Se ei voi tapahtua unessa, että on ensin hauskaa ja...ja sitten pahaa samassa unessa. Se ei voi tapahtua.

Voi noita pieniä elämän faktoja!

Perjantai-iltana noin klo21.45 kaks tyttöä, iät noin 14v, juttelee bussissa:
- Viime perjantaina sä nuolit sen kaa.
"No enkä nuollu."
- Nuolitpas, sä makasit sen päällä siel pusikos.
"No mut viime perjantai oli viime perjantai!

Oli hieman naurussa pidättelemistä...